Kahden aikaa iltapäivällä alkoi alakerrasta kuulua kiljuntaa. Ihmettelin, mitä tapahtuu kun päivä paistoi kauniisti ulkona. Alas katsoessani en huomannut mitään erikoista selkäni takaa olevasta ikkunasta. Käytävällä ei ollut valoja, joten kattoikkunan kautta näkyvä välähdys kertoi murinan saattelemana, miksi alakerrassa oli sekaääninen huutokuoro. Kävin keittiön ikkunan ääressä toteamassa, että synkkä pilvi ja sadekuuro eteni kohti rakennusta harmaana verhona. Puolessa tunnissa sade ukkosineen pyyhki ohitse.
Toinen sadepilvi oli vastassa Hyvinkäällä kun tulin ulos kaupan ovesta. Valitsin kulkureitin sadepilven suuntaisesti siten, että kuljimme rinnakkain. Oivallinen valinta. Toista reittiä kulkenut pariskunta tuli vastaan ja he olivat saaneet vettä niskaansa jo aiemmin. Kun käännyin pilven alle, se ripotteli vettä, mutta varsinainen kuuro tavoitti vasta kun olin astunut ulko-ovesta sisään.
Ehdin ottaa kuvan pallohortensiapensaasta rinnakkain sateen kanssa kulkiessamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti