Kevät keikkuu

Pääsiäinen on vietetty Salpausselän harjun eteläisemmässä päässä Lohjanharjun kupeessa. Muutaman lämpimän ja aurinkoisen päivän jälkeen puiden ja pensaiden silmut ovat poksahtamaisillaan. Lämpimät ja suojaiset rinteet ja kukkapenkit ovat kasvattaeneet kukkakirjontaa. Tikan lisäksi näin lintulaudalla tinttiparvien joukossa peipposen ja hiiriä, jotka putsasivat syöttöpöntön alustaa varastokoloihinsa. IIIIK, sanoi siimahäntä kun erehdyin työntämään objektiivin liian lähelle sen viiksikarvoja eräässä heinikossa. Appaloosan värinen rusakkokin erehtyi pomppimaan viereeni tutkiessani talvenrörröttäjiä kameran kanssa. Sattui liikauttamaan korviaan silmieni reuna-alueella. Kuvaa en saanut, niin vikkelästi en hankalasta asennostani ehtinyt kääntyä, mutta tovin seurailin silmät kierossa takavasemmalle. Peuroista näin vain sieviä sorkkien jälkiä lumessa ja hiekassa sekä puuhun ripustetun pääkallon, mutta toiset näkivät niiden hipsivän talon nurkalta omille teilleen. Mitäs sitä nyt suotta polkuja muuttelemaan vaikka talo rakennetaankin siihen viereen. Lumi on huvennut viikonlopun aikana silmissä, vaikka tänään katselin sellaistakin ihmettä, jonka vetisemmästä versiosta Mikko Alatalo joikaa. 60 kilometriä pohjoisemmassa lunta on selvästi enemmän. Kotona maa on lumeton, mutta väylien auratut lumikasat ovat vielä olemassa. Talvitakki oli ihan aiheellinen kapine kun sattui siihen kohtaan, että tuuli tuiversi, mutta tuntui saunamaiselta kidutuskammiolta auringonpaisteisessa ja suojaisessa. Välillä tuli pitkät ajat toimeen paljain käsin, mutta kylmimmillään piti tumpeloida käsineet kädessä kameran hallintalaitteita ettei sormet jäätyneet.

Masu on täysi ja vaa´an mukaan venynyt kilon verran viikonlopun aikana. Kiitos kestityksestä pääsiäisen merkeissä.