Hopeinen kaulanauha

 

No, ei oikeaa hopeaa vaan korumetallia ja hopean värisiä muovihelmiä sekä lasisia siemenhelmiä. Koru on pitkä kuten toivottiin. Minun mittojeni mukaan ylipitkä, mutta saaja on minua isompi ja saahan sen vaikka kiedottua moninkertaisesti ilmapillin tukirangan ympäri, jos haluaa lyhentää. Laitoin siihen lukon, joten irroittaminen ja kietominen on helpompaa kuin renkaan pujottelu nupin ulokkeiden ylitse.

 

Katselin Sydämen asialla ohjelmaa tehdessäni tätä säännöttömän ja satunnaisen järjestyksen harjoittelukappaletta. Liekö Davidin ja mäyrien läsnäolo vienyt ajatukseni, kun unohdin mitata kaulakorun pituuden pujottelun lomassa ja käytin kokonaan leikkaamani vaijerin pätkän tähän työhön.



Veden äärellä

 

Kävin merenrannalla venekerhon takapihan kosteikkoa vilkaisemassa (alla). Mielenkiinnolla seuraan, koska sammakot tekevät kuplamuovia (kutua) puron lammikkomaiseen altaaseen ja koska keltaiset rentukat alkavat kukkia. Sammakoita ei vielä näkunyt tai kuulunut, mutta kosteikossa näkyi jo vihreitä alkuja. Matkalla kosteikolle ihailin auringon värjäämää merenlahtea, jolla joutsen patsasteli sorsan kanssa. Rannan kivisellä niemellä istui pari kalastajaa. Linnut pyörivät ympärillä, koska ovat tottuneet saamaan ruokaa ihmisiltä. Molempien lintujen toinen pari oli poissa. Lienevätkö jo pesimässä jossakin kun ukot olivat yksinpurjehduksella?

Kevään tuoksu

 

Tänään tunsin sen hyvin voimakkaana. Lämmön ja valon aiheuttaman vihertulvan tuoksun. Kevät on viikossa ehtinyt pitkälle verrattuna pariin edelliseen vuoteen, jolloin lehdet kehittyivät vasta toukokuun puolivälin tienoilla. Ensi viikolla, jos saamme kevätsadetta, vihreä räjähdys on lähellä. Toivottavasti kevät ei humahda ohitse liian suurella nopeudella. Olisi mukava jos luonnon ihmeitä voisi ihastella koko kauden ajan eikä siten, että kaikki kukkii kiireellä ja yllätykset ovat sukkelasti ohitse sadonkorjuuseen asti.

Lisää kevään ihmeitä

Lämmöllä ja valolla on ihmeellinen vaikutus ympäristöön vaikka tänään onkin ollut lähes arktinen päivä jälleen. Niillä kaduilla ja aukioilla, joissa tuulitunneli ulottuu merelle asti, on kaikki vaatteet olleet tarpeen. Silloin on saanut kaivella korvaläpät ja kaulaliinat esiin. Siellä täällä suojaisissa keitaissa, aurinko on houkutellut avaamaan napit ja ketjut. 

Kävelin tänään Kampista Hakaniemeen ja poikkesin matkalla vilkaisemaan yliopiston puutarhaa Kaisaniemessä. Puut, pensaat ja villisti leviävät kevään sipulikasvit tunkevat versojaan ilmoille, mutta muuten oli melko ykstoikkosen vihertävän rusehtavaa katseltavaa. Kaikki suojaisilla paikoilla olevat penkit olivat vallattu auringon palvojien toimesta. Osa luki lehtiä ja kirjoja tai täytti ristikoita. Taisipa pari yliopiston työntekijää tehdä läppärillä töitäkin ulkona auringonpaisteessa. 

Kevään kukkia

 Ensin vihertää ...

 Sitten alkaa värit räiskyä

ja joskus muu osa kasvista on paljon näyttävämpi kuin varsinainen kukkanen ...

Pensastojen lehdet

Lehtiä pukkaa pensaisiin ...

 

 

 Angervon kevätruskaa

 

Kevät kukkii

 Sinivuokon pinkki variaatio (maaperän vaikutus väriin).

 

 

 

Tällaisia metallisia noidanhattuja roikkui erään talon terassilla kun kävelin ohitse.
Hieno asetelma.