Oma työhistoriani on ollut sellainen, että olen nähnyt uutistiedon muuttumisen artikkeliksi ja taloudellisen ohjauksen työkaluksi. Olen nähnyt koko kirjon ja olen valmiiksi epäluuloinen kansalaisille jaettujen uutisten suhteen.
Olen sekä työkseni että omaksi ilokseni seurannut tietoa painetusta materiaalista elektronisiin ja sosiaalisen median lähteisiin. Vanha kansa on luottanut painettuun sanaan, mutta oman työhistoriani aikana olen huomannut muutoksen myös niiden sisällössä ja tiedonhankinta tavoissa. Ne ovat lähentyneet toisiaan ja molempien lähteet voivat olla epäluotettavia.
Elektroniset tiedonlähteet ovat tehneet vaikuttamisen helpoksi eivätkä kaikki kirjoittajat mainitse lähteitä vaan lainaavat sopiviksi katsomaan tekstejä mielivaltaisesti.
Kaikki, mitä on kirjoitettu tai painettu ei ole totta, vaikka lähdettä on totuttu pitämään luotettavana. Sanat on väritetty tekijänsä tai teettäjänsä tehtävän annon mukaisesti. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja kuvia voi muokata tai käyttää väärin. Kuva ei välttämättä liity kirjoitukseen, sattuu vain sopimaan tekstiin. Pikku peikot tekevät tikku-ukkokuvituksia oman sanomansa liitteeksi, mutta ammattimaista muokkauksista ei huomaa eroa tavalliseen valokuvaan.
Halusin ehdottomasti lukea tämän kirjan, koska olen itse seurannut sosiaalisen median kanavia ja törmännyt niiden negatiivisiin ilmiöihin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vaikka kirjan sisältö ei yllättänyt, on raivostuttavat, mihin ja millä keinoin informaation manipulointia kohdennetaan vain siksi että oma agenda ei kestä päivänvaloa.
Kirja osoittaa että informaatio lukutaidon opetusta pitäisi tehostaa ja opettaa joko omana aineenaan tai äidinkielen lisäosana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti