Vesipeto

Tänään kävin taas riekaleisen työpäivän päätteeksi opettelemassa uutta lajiani vesijuoksua. Vielä on sihti hieman vinossa sillä vasemman jalan potku ajaa minut aina sivuttain. Nyt ainakin siirryin radan mukaisesti pituussuunnassa enkä enää pyörinyt ympyrää. Joskus on pitkistä kintuistakin harmia. Varpaani nuljahtivat matalassa päässä altaan pohjaan aikaisemmin kuin edessäni kelluvalta. Hitaampana en viitsinyt kurvata eteen, joten matalassa päässä meni vesikävelyksi. Hassua, että niin kauan kuin sain omassa tahdissa polkea laajoilla kaarilla, matka joutui. Kun taas intervalliharjoituksissa piti vipeltää niin lujaa kuin kintuista irtoaa, matka tyssäsi kuin olisi seinään juossut. Kai se on vain harjoituksen puutetta. Olo oli pirteä kuin keväisellä peipposella kun piipersin kotiin päin. Polvikin toimi kuin hyvin öljytty kone. Kiinalainen lounastankkaus oli riittoisa ja tuhti, mutta kotona jääkaappi parkaisi kauhusta, kun pohdin veitsi vasemmassa kädessäni, mitä teurastaisin kasariin iltapalakseni.