Tämä kuva on otettu noin vuosi sitten Töölönlahdelta. Kun katselin ikkunasta eilistä päivää ja räystäältä tipahteli vesipisaroita, aistimusmuistini toi äänet, värit, valon ja tuoksut viime keväältä vahvasti mieleeni. Hassua, kun etenkin nuhan myötä hajuaisti oli kadoksissa kokonaan. Tänään, kun tuulettelin parvekkeen oven kautta kämppääni, kävin antamassa vettä pikku kuuselleni, joka näytti janoisen vaalean vihreältä ja omenapuulleni, joka sitkeästi emäntänsä unhduksesta huolimatta on työntänyt silmun alut rungosta ulos. Päivä ei ollut ehkä yhtä kirkas ja lämmin kuin eilen, ainakaan lämpömittarini ei kivunnut yli kymmenen asteen tänään eikä makuuhuoneeni onnistunut saamaan saunamaisia ominaisuuksia auringon paisteessa. Tänään kävin sen verran ulkona kävelemässä, että sain täydennystä lähes tyhjään jääkaappiini sekä lisää mehua. Olen hörppinyt kuumana totina appelsiinituoremehun (aamiaiseni) tämän viikon aikana kun muutakaan ei teen ja kahvin lisäksi ole ollut. Tauti iski niin yllättäen selän takaa, etten ehtinyt siihen reagoida. Tavallisesti käyn kaupassa ensioireiden ilmaantuessa, mutta nyt en ehtinyt.lauantai 14. maaliskuuta 2009
Kevätaurinko
Tämä kuva on otettu noin vuosi sitten Töölönlahdelta. Kun katselin ikkunasta eilistä päivää ja räystäältä tipahteli vesipisaroita, aistimusmuistini toi äänet, värit, valon ja tuoksut viime keväältä vahvasti mieleeni. Hassua, kun etenkin nuhan myötä hajuaisti oli kadoksissa kokonaan. Tänään, kun tuulettelin parvekkeen oven kautta kämppääni, kävin antamassa vettä pikku kuuselleni, joka näytti janoisen vaalean vihreältä ja omenapuulleni, joka sitkeästi emäntänsä unhduksesta huolimatta on työntänyt silmun alut rungosta ulos. Päivä ei ollut ehkä yhtä kirkas ja lämmin kuin eilen, ainakaan lämpömittarini ei kivunnut yli kymmenen asteen tänään eikä makuuhuoneeni onnistunut saamaan saunamaisia ominaisuuksia auringon paisteessa. Tänään kävin sen verran ulkona kävelemässä, että sain täydennystä lähes tyhjään jääkaappiini sekä lisää mehua. Olen hörppinyt kuumana totina appelsiinituoremehun (aamiaiseni) tämän viikon aikana kun muutakaan ei teen ja kahvin lisäksi ole ollut. Tauti iski niin yllättäen selän takaa, etten ehtinyt siihen reagoida. Tavallisesti käyn kaupassa ensioireiden ilmaantuessa, mutta nyt en ehtinyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tunnistin heti paikan kuvasta, olen ollut aikeissa talvella mennä sinne kuvaamaan, mutta aina on tullut jotain muuta menoa. Syksyllä siellä kiertelin kuvaamassa.
VastaaPoistaToivottavasti saat flunssan häädettyä ulos mahdollisimman pian. Hyvää sunnuntaita sinulle.
Ihana kuva, ja upeaa kerrontaa :) Toivottavasti pääset flunssastasi pian eroon :)
VastaaPoistaTia: Tuossa kohtaa on muuri, jonka takana aina joku meistä on harjoittelemassa jotian lajia. Kesäisin meillä on tunnit muurin kupeessa. Lauantaiharjoitukset olen joutunut jättämään väliin tänä vuonna toistaiseksi.
VastaaPoistaRauni: Pidän sanoista, lukemisesta ja kirjoittamisesta (tosin virastoslangin kirjoittaminen hyydyttää sanatulvani ;)
Flunssa on hidastaja. Nuustin toimii, vaikka vuotovikaakin on vielä. Ilmaröörit toimivat kohtalaisen hyvin, vaikka välillä täytyy rykiä vähän enemmän.