perjantai 31. heinäkuuta 2020

Hyvinkään panimo


Nestemäisiä postikortteja Hyvinkään panimolta.

Itse en olutta juo, mutta ompahan hauska brändi. 

Kuvat otettu Hyvinkään Willan Prismasta.  







torstai 30. heinäkuuta 2020

Sadetta


Kävelin puistoa ympäri kun vesisateessa ilmeni pieni tauko.


Aina kun tulin puiston tähän kulmaukseen satoi vettä ... 


Toisessa päässä puistoa taivas oli vaalean harmaa ja vedetön.


Vaihdoin kävelysuuntaa. 

Ulkoilin siihen asti kunnes ukkonen kumisi ja tuulenhumaus toi vedentuoksua edellään. Kun pääsin sisään, ulkona satoi rankasti. Yksi välkky, kova kolina ja vettä kovalla voimalla. Ukonilma harvoin tulee harjun päälle vaan kiertää jommalta kummalta puolelta ohitse. 


keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Ötökkä ikkunassa


Eilen illalla parvekkeen lasin ulkopinnassa ötökän lepohetki. 
Nyt taivas on haalean vaalea ja pilvetön. 


Kävely maailman ympäri


Hyvinkään Pohjoispuiston koulun piha-aitaa kiertää kuuluisimmat nähtävyydet ympäri maailman. 














maanantai 27. heinäkuuta 2020

Pilvien lauma


Aamupäivän kävelyllä äidin kanssa ihailimme taivasnäytelmää. Pilvien lammaslauma kerääntyi pienistä yksiköistä suureksi lähes auringon peittäväksi laumaksi. 


sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kukkaloistoa



Ensimmäinen aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä monen sadepäivän jälkeen. Lähdin puutarha- ja puistokävelylle Hyvinkään kirkkopuistoon.  Meno- ja paluumatkalla kiersin niiden puutarhojen kautta, joissa tiesin olevan kukkaloistoa. 




Kirkkopuistossa on mesiangervojen meri, jossa ötököiden kuhina oli runsas. Koska aurinko paistoi kuumasti, kaivautuivat ötökät kukkien sisäpuolelle viileään, joten kuvaamisen kanssa piti olla vikkelä. Järkkärin kuvia en ole vielä katsonut.


Kotipihan varjossa muistelin unohtunutta taijisarjaa. Alku menee hyvin. Onhan sitä treenattu yli 10 vuotta, mutta viimeinen osa, jota ei ole opetettu vuosikymmeneen takkuaa. No, kyllä se muistipoimuista kitkuttamalla samaa kohtaa jossain vaiheessa putkahtaa esiin. 

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Ostoksilla


Hyvinkään Prisman vihannesosastolta heti chilipippureiden vierestä löytyi punaisen ja keltaisen paprikan risteytys. Halusin maistella raidallista paprikaa, joten lisäsin sen ostoskärryyn. Maistuu ihan paprikalle, mutta ei ihan yhtä makealle kuin yksivärisiset serkkunsa.  


Odotellessani kauppalistan kanssa puikkelehtivaa kokkiamme, tutkiskelin saman kaupan pullohyllyjä uteliaana. Juomapullojen rivistöt ovat virkistävän erilaisia muodoiltaan ja etiketeiltään. En uhrannut aikaa sisällysluetteloille, ovat kuitenkin juomakelvottomia, vaan huvittavalle ulkonäölle ja nimelle. 
Olen kyllä huomannut, että juomien hyllymetrit ovat kertoimeltaan 2,5 x makeishyllyt ainakin Helsingin keskustan isoissa kaupoissa. Äimistelin tilannetta erään remontin jälkeen kun olin ennen vanhaan tottunut hakemaan puuroainekset nykyisten hyllyrivien suunnalta ja nyt sinne oli sijoiteltu varmaan kilometri pulloja. Harvemmin on aikaa kaupassa käydessä tutkia pulloja niiden ulkoasua ihastellen, joten saattaa nämäkin veden korvikkeet olla myynnissä jo iät ajat. Minä en ole huomannut aikaisemmin. 

torstai 23. heinäkuuta 2020

Yö-ötökkä

Katselin Areenasta tänään muistista poistuvaa ohjelmaa sen jälkeen kun muu poppoo oli mennyt nukkumaan. Takanani olevassa lukulampussa paloi valo. 

Näin silmäkulmastani liikettä ja joku jättikärpänen törmäsi keskelle otsaani ja pomppasin säikähdyksestä kattoon. Iiiiiiiks, kirkaisin pääni sisällä ja haravoin kämppää katseellani. Mikä se oli? Toinen räpyttelykierros olohuoneen ympäri ja totesin että se on liian pieni lepakoksi ja näytti yökköseltä. Se lensi lampun valossa kirjahyllyn lasiovea ylös ja katosi hyllyn katolle. 

Harpoin muki ja mainos kädessä eteiseen ja varmistin kaappien ovien olevan kiinni. Olisin auttanut sen ulos, mutta en saanut kiinni. Kaikki ovet ja ikkunat olivat kiinni, joten on varmaan illan aikana lentänyt avoimesta ikkunasta sisään joko itse tai tuulenpuuskan vauhdittamana. En löytänyt otusta mistään enkä ruvennut etsimään. Sammutin valot ja menin nukkumaan. 

Keittiön ikkunan ulkopuolella kasvaa iso lehmus, mänty ja joitakin pienempiä lehtipuita, joille en omaa yöperhosta löytänyt. Lehmus on kukkinut runsaasti ja tuoksunut lempeän voimakkaasti viimeisen helleviikon aikana, joten yöllä ajattelin sen olevan Lehmuskiitäjä kun en sen väriä ehtinyt yön hämärässä näkemään. 

Aamulla nostin repustani tavaraa ja mikäs siellä räpisteli? No se yölentäjä. Kannoin repun keittiöön ja avasin ikkunan. Avasin kassin suun äärimmilleen ja aloin purkaa lentoesteitä ötökän edestä. Pökkyräinen liitäjä tunnisti raikkaan ilmavirtauksen, mutta yritti lentää ikkunan lävitse. Laskeutui sitten keittiön seinälle, josta poimin mainoksen ja kahvikupin avulla. Työnsin kädet ikkunan raosta ja vapautin ikkunan ulkopuolella. 

Kyseessä oli todennäköisesti mäntykiitäjä (kuva wikipediasta), mutta harmaita kiittäjiä pikku eroilla on melkoisen paljon. Koska sillä oli kiire oudon yön jälkeen en saanut siitä kuvaa.  Googlen kuvahaulla sain eteeni mäntykiitäjien joukon, joiden perusteella valitsin lajin. Se ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta, että se olisi joku muu yöperhonen. Lähellä on iso puisto täynnä puita ja pensaita. 



Tärkeimpiä ja tunnetuimpia yöperhosryhmiä ovat wikipedian mukaan: Yökköset (Noctuidae), Mittarit (Geometridae), Kiitäjät (Sphingidae) ja Karvakehrääjät (Lasiocampidae). Löysin lisätietoa mielenkiintoisesta tietokannasta Ötökkätieto, jossa oli jokunen hyönteinen kuvattuna 50 eri kategoriassa ja josta noita harmaita yötyyppejä oli melkoinen määrä.  

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Perinteinen kesäretki Tammelaan


Tälle päivälle suunniteltu retki Tammelaan uhkasi peruuntua myrskyisten sääennusteisiin ja kotipihalla alkaneeseen vesisateeseen. Jatkettiin kuitenkin kun volkkari on vesitiivis ja siinä on kääntyvät etupyörät. 

Ajon aikana seurasin sekä sade- että salamatutkaa. Riihimäen ja Lopen välillä oli yksi synkkääkin tummempi pilvilauttamuodostelma ja rankka vesisaderintama, joka kuitenkin jäi Lopentien pohjoispuolelle ja Tammelaan mennessä aurinko paistoi lämpimästi kuivaten pahimman kosteuden.



Päiväkävelyn teimme Tammelan hautausmaalle, jossa isä löysi tuttuja nimiä nuoruusvuosiltaan samalla kun minä vaelsin lyhyempää reittiä äidin kanssa pongaillen kaikkea kaunista. 



Lounas syötiin Martin krouvissa, joka tunnetaan myös ravintola Hakkapeliittana.
Vatsat pinkeinä ajelimme vielä Forssan Ojalanmäkeen nyppimään nahistuneet kukat sukulaisten haudalta. Sieltä kurvasimme Makulihan tilapuotiin ostamaan tuoretta lihaa evakkopataan ja Suomen parasta tytinää (=lihahyytelöä). 


Näkymä tilan pihatieltä etelän suuntaan. Nuo uhkaavat pilvet tavoittivat meidät kotimatkalla ja ropisivat auton kattoon.  Puikimme idän suuntaan, joten kastelevat pilvet jäivät taakse ja saavuimme ehjin nahoin aurinkoiseen ja lämpimään kotikaupunkiin. 


Tilapuodilla oli tänäkin kesänä kauniit kukat pihan koristeena. Parkkipaikkaa vahti pajuista tehty sika 😄



sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Pinkki taivas


Aluksi oli vain harmaa harso eikä olohuoneen ikkunasta näkynyt kuin haalean väristä taivaanrantaa, mutta keittiöstä näin vähän enemmän väriä, joten ryntäsin kuumalle parvekkeelle nappaamaan tämän väri-ilottelun (noin 22.45). 

Hetken kuluttua taivas oli harmaa ja metdän rajassa hehkui punainen pallo (noin 23.15) . Nyt on jo pimeää.