tiistai 24. maaliskuuta 2009

Kielipuolisuutta

Sunnuntaina metrossa ulkomaalaisen näköinen mies toisteli samaa lausetta kuin rikkoutunut nauhuri. Jokin äänen sävyssä lopulta tavoitti minut kirjani syövereistä ja nostin näköelimeni ylös pakatuista sanoista. Kolmasti hän vielä toisti sanansa, mutta mitään tolkkua en niistä saanut. Kerroin kuudella kielellä, että en ymmärrä häntä. Jos yllätyin itse kyvyistäni, niin näytti hänkin hieman voipuneelta. Lopulta hän vaihtoi paikkaa ja hoki samaa lausetta muillekin vaunussa olleille. Kenenkään en nähnyt keskustelevan hänen kanssaan, joten kukaan muukaan ei ymmärtänyt häntä. Havahduin miettimään, että mitä hyötyä minullekaan oli loppujen lopuksi osata äidinkieleni lisäksi viittä muuta kieltä sen verran, että osasin tuon lyhyen lauseen. Taidan olla vähän pöhkö yrittäessäni oppia risuaitakieltä. Todennäköisesti aito kiinalainen katselee minua yhtä hölmistyneesti kuin metron ummikkokin. Kemian tuntia lainaten aivosoluni alkavat olla kylläisiä kun niihin ei enää tartu sen enempää uudet Kiinan kielen sanat kuin yang tyyli taijikaan. Kilometrin pituinen huokaus!

2 kommenttia:

  1. Ei sinusta ainakaan voi sanoa että et yrittänyt, aikamoinen kielivalikoima sinulla on.

    Joskus tulee vaan sellainen olotila että mikään ei tartu, minullakin nyt, joku mättää, jospa on liian kaunis aurinkoinen ilma ulkona. Pidän pienen kahvitauon ja käyn katsomassa onko postia tullut laatikkoon.
    Toivottavasti sinullakin alkaa tarttua hetken kuluttua, kauniin aurinkoista päivää sinulle.

    VastaaPoista
  2. Englannilla tulen toimeen ja muita räpellän yrityksen ja erehdyksen kautta.

    Mielialani on sellainen, että mieluiten jäisin kotiin nukkumaan tai lukemaan erittäin paksua kirjaa kahvikupin ääreen kauniin musiikin soidessa taustalla... ;)

    VastaaPoista