Nuhanenän lukunautinnot

Kun aivotoimintani on sangen alhainen, luen jotain kevyttä ja helppotajuista. Monesti se on myös sellaista, joka saa minut nauramaan silläkin uhalla, että nauru päättyy köhimiseen. Kipeänä tarkkaavaisuus pätkii. Kun ilmaröörit on tukossa on ikävä nukahtaa kesken lukemisen johonkin yltiöjännittävään kohtaan ja herätä tukehduttavaan painajaiseen kesken unien. Ei siis seikkailua ja jännitystä eikä ylettömän tapahtumarikkaita unia vaan jotain kevyttä ja hattaramaista. Monesti tulee napattua nuorten kirjoja joko hevosilla tai ilman. Kotimainen viihde on toinen valintani ja mieluusti jotain sellaista, jota olen höröttänyt aikaisemminkin.

Tällä kertaa en valikoinut oman hyllyni tuotteita vaan kirjastosta lainaamani uutuuden. Niin no, jo kirjailijaan itseensä on luottaminen, olen pahasti myöhässä. Se lakkasi olemasta uutuus joskus jouluaattona kun kaupat löivät ovensa kiinni. Olen nauranut ja yskinyt kapinoille, siis pakinoille. Lyhyttä ja luistavaa tekstiä koottuna kokoelmaksi vuosien varrelta eri julkaisuista. Osan olen varmaankin tavannut jo aikaisemmin, mutta monta herkullista tekstiä olen lukenut lukuisten päivänokosteni välissä. Ei ole liian jännittävää eikä keskeytyksistä ole haittaa. Kirjoituskokoelman on tekstaillut Kaari Utrio ja yskittävän tekstikokoelman nimi: Kiilusilmä feministi eli miksi en enää matkusta junassa.

Muoks. Jotta en anna ihan väärää kuva kapinakokoelmasta, niin joukossa on myös vakavaa tekstiä, joka ei naurata ollenkaan, onhan vain sukkelasti ilmaistu.