Musta aukko

Aivojeni lokerossa on musta aukko, joka on nielaissut motivaationi harjoitella yang tyylin taijia. Olen pari vuotta polveni vuoksi harjoitellut ihan omaa tyyliäni. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että tietyt liikkeet olen kokonaan pudottanut pois ja toiset liikkeet olen muuttanut sellaisiksi, että pystyn niitä tekemään. Operaation jälkeen olen yrittänyt opetella tekemään liikkeet oikein, mutta edistystä tapahtuu äärettömän hitaasti. Sen lisäksi sarjassa on edelleen liikkeitä, joita en pysty tekemään ollenkaan en oikein enkä omalla tyylilläni. Mitä enemmän jotain liikettä hiotaan, sen enemmän minä hakkaan päätäni seinään ja sen vaikeammaksi asiat menevät. Samat kiemurat ovat myös chen tyylin puolella, mutta jostain syystä se ei ole yhtään niin vaikeaa kuin yang. Mikä tietysti aiheuttaa sen, että harjoittelen aina vaan cheniä ja jätän yangin pelkästään tunneille, joilla käyn kerran viikossa. Lisätaukoa tuli vielä tuon tse tse kärpäsen dna:lla varustetun flunssapöpön vuoksi.

Edellisen kerran motivaation puute uhkasi molempia lajeja, kun jouduin jouduin istumaan tunnilla jatkuvasti loukattuani polven kahdesti peräkkäin. Silloin kaikesta huolimatta heiluttelin vain mukana sen kummemmin miettimättä ja aloin tehdä sarjaan muutoksia, jotka nyt aiheuttavat monttuja polulle. Tiedän, että minun pitäisi vain mennä ja heilutella kuten ennenkin ja antaa ajan kulua. Mahtaisiko opettaja saada hepulin, jos heilusin chenin tahdissa yangin tunnilla? Mitä pitäisi tehdä kun porkkana ei kiinnosta? Ja mitä tehdä ihmisille, jotka eivät ymmärrä, että se, mikä on toiselle porkkana, onkin minulle kilometri piikkilankaa?