Silver thunderbird

Human power hybrid -sähköauto ihastutti ja ihmetytti Kampin latauspisteessä tänään. Työtehtävänäni oli käydä ottamassa kuva erikoisesta vieraasta.

Sakset takataskussa

Ystäväni helminauha oli kulunut poikki kierteisen lukkorenkaan kohdalta, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että koko koru piti purkaa järjestellen helmet oikeaan järjestykseen suunnittelulaudalle, jotta pienet helmet tulisivat taakse ja isommat eteen. Suurin osa kokoamisesta meni tähän sekä langan vetämiseen pois reijistä. Osa reijistä oli niin tukossa, etten saanut millään värkillä, en edes neulalla, langanpätkiä ulos reijistä. Raaputin umpiluutani ja löysin omasta varastostani muutaman vaalean sävyisen pisarahelmen, jotka sidoin lukkoa lähimmiksi helmiksi. Purin tuotokseni vielä pariin kertaan kun en ollut tyytyväinen solmuihin ja tietysti lanka loppui kesken kaiken ja samaan säpinään sain pöpönkin enkä jaksanut vähään aikaan ajatellakaan solmujen tekemistä. Lopulta harjoittelin tavallisten lasihelmien kanssa kirjontalangalla solmimista ja kun olin suhteellisen tyytyväinen tuloksiin, aloin koota helmiä silkkilankaan. Kahdessa ja puolessa illassa kokosin lopulta helminauhan kasaan jahka aikani tappelin French wiren kanssa, että sain sen suhteellisen siististi lenksun ja lukon ympärille, ettei lanka ainakiaan siitä kohtaa rispaannu seuraavan kerran. Joku kaheli kyllä aluksi laittoi molempiin päihin lukon, mutta onneksi huomasin sen ennen kuin tein lopullisia liimauksia solmuihin. Omistaja meinasi lykätä nauhan tarkistamatta reppuun, mistä päästin aika rääkäisyn, että pitää tehdä vastaanottotarkistus. Kai se hyvä oli kun en saanut sitä uudelleen purettavaksi.

Ihmettelin tänään miksi metron istuimissa on muhkuroita. No se johtui siitä, että takataskussani oli sakset, joita käytin englanninkielisten vuosikertomuslaatikoiden avaamiseen ja unohdin ottaa ne pois lähtiessäni kotiin. Koko iltapäivän odottelin, että koska soitetaan ja sitten löydän kotiinlähtöä ennen postihuoneen odotustilasta rullakollisen laatikoita, joissa odotetut raportit ovat. Höh, niiden piti soittaa minut noutamaan ja ohjaamaan ne oikeaan paikkaan. Nyt piti itse viedä painava lasti väliaikaiseen varastoon, josta jakelen niitä eteenpäin sen lisäksi, että ilta venähti muutaman tunnin lisää kun tein pakolliset kuviot virallisena ja luvattuna päivänä pois. Ainakin voi hyvällä omalla tunnolla mennä qi gong tunnille huomen aamuna kokouksen sijasta ... jos jaksaa nousta niin aikaisin ylös.

ROCK

Lomani päättyi yritysjuhlatunnelmiin: puheita, syötävää (epäjaloja juotavia), tanssia ja laulua. Illan päätteeksi Riku Niemen orkesterin solistina esiintyi Jorma Kääriäinen. Korvatulppien puutteessa (unohdin kotiin tietysti) kiilasin kroppani ja kamerani kahden ämyrin väliin lavan reunalle, josta oli hyvä kuvata soittajapoikia ja tanssialueen menoa. Korvien välissä humisee vielä huomennakin, mutta eiköhän kellotapuli selkene maanantaihin mennessä kun työt alkaa.

Puolikas kärsä

Käytin hyväkseni kaunista ilmaa ja muutin jälleen lomasuunnitelmiani. Kuka sitä nyt haluaa siivota kun ulkona paistaa aurinko? Kävelin vähän sinne sun tänne pari tuntia. Kotiin tultuani söin kaalilaatikkoa. Aurinko paistoi suoraan makuuhuoneen sälekaihtimien läpi ja lukuhetkeni vaihtui lämpöiseen kissamaiseen kehräykseen. Heräsin nokosiltani viittä vaille viis. Hyppäsin ulkotamineisiin, nappasin repun selkääni ja lensin metroasemalle.

Sörnäisissä vaihto metrosta ratikkaan, tulikin juuri sopivasti paikalle ja vajosin istumaan omiin ajatuksiini hautautuneena. Jossakin vaiheessa totesin, että maisemat näytti vierailta. Kääk, väärä numero. Hammaslääkärin pysäkillä ulos ja seuraavalla pötköllä takaisin Mäkelänkadun risteykseen, josta kävelin seuraavalle pysäkille, jonne seiskakin tuli samoihin aikoihin. Tiuku näytti melkein kuutta. Tietysti taas myöhässä vaikka alunperin olin ajatellut tulevani hieman aikaisemmin.

Reppukin oli kivan kevyt muihin keskiviikkoihin verrattuna vaikka sinne oli pakattu kamera. Mitäs minulla on seuraavana työlistalla. Toinen norsun kärsä ja osaankohan vielä lukea ohjetta ja pyramidikaavaa siten, että saan samat virheet aikaiseksi kuin viimeksi. Kaavat, voi ei, ne on kotona. Kääk, mitä mä teen, tuntihan on ohitse jos painelen tästä vielä kotiin niitä hakemaan.

Onneksi edellisen viikon kärsä oli kaapissa lankojen kanssa. Kun laskin aloituksen silmukat (76) ja sen kohdan silmukat (140), jossa kavennus olisi alkanut, kudoin norsun kärsän alaosan kavennuksiin asti. Ensi kerralla teen sitten pyramidiporrastuksen, jahka muistan ottaa kaavan mukaani.

Loppuajan kudoin hametta, josta en tiennyt tulevan hametta. Vedin vain 160 silmukkaa neuloille siten, että joka neljännen neulan jälkeen oli kaksi neulaa levossa, koska se oli huivissakin niin hauskan näköistä. Lopettaessa pohdin, että mitäs jos päättelisi myös neulat levossa, jolloin yläosa kiristyisi luonnostaan ja siitähän tulisi melkein hame. Hameenpuolikas mallinuken essuna.

Ja jotta neulominen ei olisi ollut liian helppoa, sattui kaikenlaista yllättävää matkalla. Molemmat kerät sotkeentuivat ja nousivat kutomisen myötä kuin hississä ylös. Sininen oli niin sotkeentunut häntäpäähän, että sitä piti kahteen kertaan keriä ja selvitellä kuten muinaisia siimoja Jälällä. Sen lisäksi ainakin neljä kertaa neulat jäivät jumiin tähän kolminkertaiseen punaiseen lankaan ja jouduin purkamaan kelkan kokonaan pois sekä tekemään erinäisen määrän käsityötä selvitellessäni sotkuja ja poimimaan pudonneita silmukoita takaisin neuloille. Kahvitaukokin meinasi unohtua kun kaikilla oli niin paljon miettimistä ja pohtimista.

Tweet tweet tweet

Tänään on päivä kun ei huvita siivota, ulkona paistaa aurinko, joten miksi pitäisi huvittaa? Lomallahan voi muuttaa suunnitelmiaan ihan mielialan mukaan. Menen ulos ihan kohta kunhan syön jotain ensiksi. Niin, mitähän se mahtaisi olla? Varmaan annos ruisleipää ja kahvia kun ei mulla mitään muutakaan ole, ei edes pakasteessa. Ehkä pitäisi kävellä kauppaan hankkimaan jotain täydennystä kaappiin. Mihin kauppaan sitä sitten menisi? Äh, liian monta vaihtoehtoa, mutta kävely tekisi varmaan ihan hyvää kolhiintuneelle kropalle. Aurinko siirtyi juuri sille hollille, että lämpötila kämpässä nousi juuri viisi astetta. Petollista, yöllä satoi lunta ja männyt tanssii aukion toisella laidalla.

Kun yhtään kivaa korukuvaakaan ei varastosta löydy ... siis tähän olotilaan ... niin jatketaan harmaalla mitään sanomattomalla linjalla. Testi, jonka löysin jostain ja tallensin ylös näitä päiviä varten. Ehkä sen lukeminen ja ajatteleminen saa mielialankin pohjamudista sinitaivasta kohden.

Älykäs, elämästänsä nauttiva, oma itsensä oleva ihminen, joka ei pakene omia paheitansa. Hmmm, ompa hienosti sanottu. Ehkä se sitten on niin ja jatkuu: Olet kokemusten ja ajattelun kautta oppinut elmään täysin rennosti omana itsenäsi ja täten tiedät itsestäsi paljon. Tälläisen persoonallisuuden omaava ihminen tietää paheensa, tietää mistä nauttii, tietää mikä tuntuu itsestä hyvältä, mutta mistä tulee jälkeenpäin paha olo. Tälläisen ihmisen ystävä on helppo olla - hänelle voi kertoa luottavaisin mielin kaikki asiat. Kun ihminen tietää itsestään kaiken, hän myös ymmärtää, ettei kaikkea pahaa mitä itsestä löytyy, kannata piilotella. Piilossa paheet ovat joka tapauksessa olemassa ja niiden piilotteleminen väsyttää. Persoonallisuutesi hedelmät ovat todellakin jaossa suurin määrin. Harvat ihmiset ottavat niitä kuitenkaan vastaan, sillä ne eivät ole huomioita herättäviä.

Joo ja hämmennytän ihmiset käyttäytymällä juuri sellaisena kuin olen kunkin mielialan mukaan: iloisena, vihaisena, raivostuneena, surullisena enkä salaa kyyneliäkään vaan annan niiden tulla vaikka joskus, kun kovasti ottaa pattiin tai sieluun sattuu, saatan vetäytyä kuoreeni ja ottaa etäisyyttä tavalla tai toisella. Lukiossa kirjoitin yksinäisyydessä, että yksin ollessa ei välttämättä tunne sellaista yksinäisyyttä kuin ison joukon mukana. Ei sitä kukaan ymmärtänyt silloinkaan, mutta minähän olin erilainen jo silloin. Kovan ryhmäkasvatuksen tulos, kapinallinen ajatusten tasolla.

Punaiset sydämet

Tummanpunaiset Swarovskin sydämet ova yksinään jo niin blingejä, ettei niihin tarvita muuta korostetta kuin hennot varret ennen koukkuja.

Sydän ketjussa litteät lasisydämet. Taas tuli kommentteja, ettei kaulaa ole yhtä paljon kuin kirahvilla ; )

Samat sydämet ilman ketjuja.

Mustaa

Mustat kolikot ovat peräisin Nanasta, mutta en muista olivatko onyksia vai jotain muuta kiveä.

Autonkuljettajani oli mukana Sinellissä ja maksoi pussillisen helmiä ja korutarvikkeita, jotka sitten siirtyivät minulle muokattavaksi korvaroikottimiksi. Nämä mustat helmet kuuluvat niihin.

Harmaata

Tänä aamuna olisi pitänyt vetää peitto takaisin korville ja kääntää kylkeä sen sijaan, että kiltisti kampesin unisen ja niveliä jomottavan kehoni ylös ja ulos puistoon, jossa mikään ei tuntunut onnistuvan. Sen lisäksi sain vielä vaivan palkaksi kipeän kylkiluun. Koskakohan sitä oppii luottamaan kroppansa antamiin vihjeisiin: jää kotiin ja nuku.

Ilmapuntari

Posliinihelmet (Nanasta) kukkasineen kuin talventörröttäjät lumihangesta.

Henkilökohtaiset ilmapuntarini ovat olleet äkäisiä koko viikon, mutta torstaiaamuna äityivät superkiukkuiseksi. Oikeaa rannetta on jomotellut koko alkuviikon joka aamu. Tänään töissä alkoi polvessani olla sellainen tunne kuin pieni rumpali olisi muuttanut sinne asumaan. Koko päivän kipitellessäni ympäri taloa on tuntunut nakutusta kävellessä, istuessa ja seisten. Illan chi kung tunnilla polvinivel alkoi karjua istuessani lattialla hengityksen parantamisharjoituksia tehdessäni. Yleensä nivelten repiminen lakkaa sadekuuron tupsahtaessa samalle maantieteelliselle kulmalle, jolla itsekin olen. Tänään meno vain yltyi. Se tarkoittanee sitä, että keli muuttuu epävakaisempaan suuntaan ja ehkä radikaalisti. Kaikki lumisateeseen kyllästyneet voivat iloita litsis lätsis kelistä, sillä lumi todennäköisesti muuttuu vedeksi. Säätiedotuksia en ole nähnyt, kuullut tai lukenut, mutta lämpömittarin lukemat ovat kutistuneet nollan suuntaan aika vauhdilla sillä aikaa kun olen ollut kotona tänä iltana. Ilmeisesti pitää ruuvata hokit kenkien pohjiin, että pysyy seuraavan kuukauden aikana pystyasennossa. En halua lisää ilmapuntareita kroppaani. Nämä kaksi ennustajaa riittävät.

Norsun kärsä

Ei siitä tullutkaan pyramidia, tuli kärsä. Samanlainen putki kuin elefantin nenä: alhaalta kapea ja ylhäältä levenee läpäksi, joka on kiinnitetty naamatauluun kiinni. Alkupuolella menin laskuissani sekaisin kun silmukkamäärä ei täsmännyt kerroslukumittarin kanssa. Huomasin sen siitäkin, että luku ei ollut aina kuudella jaollinen, vaikka ohjeen mukaan niin olisi pitänyt olla. Kaventaminen oli niin hauskaa, että kavensin vahingossa yhdessä kohtaa liikaa ja tasailin niitä sitten jossain toisessa kohtaa. Yritin kirjata ohjeisiini suunnilleen, missä kohtaa laskuvirheet tapahtuivat, että osaan tehdä toisen virheellisen kärsän ensi viikolla.

Koska kärsä jäi kaappiin odottamaan kaveria, ei siitä ole kuvaa, joten tässä värimaailmaan sopivat korvikset, jotka menivät ystävyyden iloksi kuukausi sitten pari kilometria osoitteestani lännen suuntaan. Ihanat helmet ovat kotoisin Sinellistä. Neulekoneella teemme terapianeuleita kun tarvitsemme onnistumisen iloa rankan päivän jälkeen. Minulla helmitöiden terapiaa ovat nämä korvakorut =)

Päävärit

Päävärit on päivitetty. Entiset olivat jo ehtineet haalistua päälaelta vaikka hännässä olikin vielä jämät jäljellä. Samalla saksittiin harjakset hieman uuteen muotoon käyttämällä hyväksi ylipitkäksi kasvanutta pehkoa. Kun taipuisuus on muutenkin jo vasemmalle, jätettiin sinne hännän vastapaino. Ruskehtava yleisväri tasapainoittaa, pehmentää ja kiillottaa naturaalitummaa ydintä. Oranssit ja luumun punaiset vauhtiraidat lisättiin kerroksittain sekä etu- että takaliepeisiin.

Parturissa käynti on äärimmäisen rentouttavaa kun töissä ajatukset kiitää tuhatta ja sataa fyysisen olemuksen yrittäessä epätoivoisesti pysyä mukana. Ajatukset lentävät läpi seinien ja kerrosten, joskus jopa toiselle puolelle kaupunkia tomumajan mutkitellessa käytäviä, tunneleita ja rappusia pitkin läähättäen usein vielä painavan lastin kera. Unohdin synkronoida matolaatikon työpöydän pöntön kanssa sekä siirtää tärkeimmät paperikalenteriini, joka toimii muistilappujen kotipesänä. Jouduin järjestelemään kahden tiistain ohjelmat uudelleen kun tänään sidoin piuhat kumpaankin vehkeeseen. Jos olisin kissa, kehräisin parturissa. Melkein nukahdin taas käsittelyssä kun päivän kiireet pysähtyivät kuin seinään.

Rannerinkulat

Ylärinkulat ovat kiveä ja massaa. Alarinkula meni yhdistetyksi ystävän- ja syntymäpäivälahjaksi äidille tai tyttärelle. Kumpikin pitää vaaleanpunaisesta, joten toivottavasti vuorottelujärjestelmä toimii. Kumilanka sisällä menee poikki ja helmet hyppelevät pitkin poikin jos sitä kiskotaan liian lujasti eri suuntiin ; )

Eilinen tuntuu vielä luissa ja ytimissä, mutta tämänpäiväinen laatikkojumppa lihaksissa. Samaa on odotettavissa sekä huomenna että keskiviikkona, joten ehkä on parempi huilata hyvin. Öitä!

Kukkanapit

Nämä punaiset napit ovat olleet pitkään hillopurkissa lähinnä sen takia, että niiden muuttaminen koruksi on ollut kehittelyn alla jo pitkään. Kerran sitten ihan vahingossa puhelimessa puhuessani tulin väänneelleeksi metallilanganpätkät sopivaan muotoon. Uusi lanka rullasta ja uusi yritys. Kun toinenkin taivuttelu onnistui yli odotusten, tein parista korvakorut. Nyt ne ovat autonkuljettajallani testattavana. 

Pisto ja viilto

Kävin tänään leikkimässä kiinalaista ritaria ja huitomassa puutikarillani ilmaa sekä väistelemässä toisten miekan heilutuksia. Uusia liikkeitä tuli niin paljon, että jos pääparkani tilalla olisi ollut seula, olisin oppinut enemmän. Puolustus, hyökkäys, pisto ja viilto erilaisine sikssak korkkiruuvi askelineen vilahtelee silmieni edessä. Iltapäivällä huilasin nostamalla jalat seinälle ja nojaamalla selälläni lattiaan. Suljin silmät joksikin aikaa. Ilmeisesi verenkierto pääkopassa parani hieman koska viimeisen tunnin aikana jaksoin taas paremmin harjoitella kunhan katsoin muilta mallia.

Olin oikeassa viime syksynä kun en vielä mennyt harjoittelemaan sarjaa. Se olisi ollut ihan liian aikaista. Muutama kuukausi lisää on auttanut huimasti. Olen huomannut sen myös qi gongin tunnilla, vaikken oman seuran tunneille pääsekään kuin satunnaisesti. Nytkin, vaikka osasin varoa askeliani ja välttää yo. kuvan mukaisia vääntöjä, kuvioissa oli joitakin huomaamattomia kierteitä, jotka välillä tuntuivat ikäviltä, joten oman hyvinvointini kannalta oli pakko tehdä helpommin ja yksinkertaisemmin kuin opetettiin. Uuden oppiminen on hauskaa vaikka vähän turhauttavaa kun tuntuu ettei mitään jää päähän ja toiset osaa tosi hienosti. Onneksi olen oppinut viime aikoina, ettei kaikkea tarvitse osata. Jos opin sarjan joskus, harjoittelen sitä taas ihan omalla tavallani niin kuin kaikkea muutakin. 

Sydämellinen päivä

Ei mitään uutta ja ihmeellistä sinällään vaan kasa riipuksia ja avaimenperiä kaiken kirjavissa väreissä sydämen muotoisena. Molempia jakelin maanantaina ympäristössäni vaikuttaville naisille ilahduttaen ja yllättäen monen päivää. Loput menevät arpajaispalkinnoiksi Forssan seudulle.

X+Y tikkua laudalla

• Aloitin tiistaipäiväni peruuntuneen kokouksen ansiosta Qigongilla. Unet karisivat silmistä vauhdilla tuttujen suorien ja väärien korkkiruuvikääntöjen myötä etenkin kun operoitu polvi ei enää rutissut kuin apinoita torjuessa. JES! Huippu kivaa!!!
• Kuntoillessa tulee tietysti nälkä, jota piti torjua brunssilla: kahvi, foccaccia ja salaatti. PIM! Ei ole totta, huijausta koko annos. Kymmenen neliösenttiä pannukakkua, jonka päälle oli ennen uunia tuupattu muutama tomaatti. Salaatti koostui kahdesta vihreästä jäävuorisalaatin lehdestä, siivu kurkkua, tomaattia ja sipulirengas. Kahvi sentään oli hyvää.
• Kävin hakemassa ennen töihin menoa Tennarista leffaliput illaksi kolmen tunnin 3D satuun nimeltä Avatar. Juuri sopiva tarina tälläiselle lempeälle ja rauhaa rakastavalle ihmiselle, joka haluaisi omistaa luppakorvat, hännän ja kyvyn lentää matolla.
• Aloitin keskiviikkopäiväni hammaslääkärin vuositarkastuksessa. Omasta mielestäni kakkuhakuissani on outoja koloja, joihin voisi täytettä lykätä. Tarkistuksen jälkeen hän hioi kulmat ja ajoi hammaskiven tiehensä. Miten niin vihloo? Eihän muovissa ole hermoja.
• Päivän hauskin tapaus sattui metrossa matkalla töihin. Seisoin pitkän miehen vieressä sekä asemalla että junassa pitkän aikaa. Molemmat syvällä omissa ajatuksissaan kunnes satuin katsomaan tarkemmin lasista kuvastuvaa kuvajaista. Nauratti kun nyin serkkuni takin hihasta. Tärkeimmät kuulumiset ehdittiin vaihtaa Hakaniemestä Rautatientorille.
• Tein viime perjantai-iltana 6 tuntia hommia saadakseni kirjojen Himalajan katoamaan pöydän kulmalta. Ihan turhaan. Vajaan kahden päivän aikana siihen on kasvanut toinen samanlainen tilalle. Mikä ihme saa ihmiset palauttamaan kirjat motin kokoisessa laatikossa takaisin? Tavarakärryt on ihan kivat käytössä, mutta kun niitä vierittelee ylös ja alas 45 asteen liuskaa pitkin kymmenen kertaa päivässä alkaa hauskuus olla kaukana. Aika monta kertaa olen kirjoittanut kärrylastin päälle lapun, jossa lukee ylös tai alas sen mukaan mihin suuntaan lasti on matkalla. Parista tunnista pariin päivään kärry lasteineen on parhaimmillaan odottanut, mutta aina jossain vaiheessa joku suuremmilla lihasvoimilla varustettu hoksaa sen oikeaan suuntaan tuupata. Ulkomuodosta voi päätellä, onko lasti levinnyt matkalla tai onko pimeyden ruhtinas saanut muutamia sähkeitä. Kaikki ei ole niin helppoa kuin näyttää etenkin jos ei ole vuosien tuomaa rutiinia ja tekniikkaa ;)
• Neulekoneen ajokorttikurssilla kutistin itseni neljäsosakokoon piirtäessäni kirkkaan sinisen lempparipuseron kaavoja neuleen malliksi. Rusinamatematiikassa pitää muistaa jakaa luvut kymmenellä ettei tule paitoja jättiläiselle. Villaiset osat voisi tietysti kutistaa pesukoneessa. Sitähän kaikki tutut tuntuvat tekevät tällä hetkellä. Sivutuotteena opin virkkaustekniikassa puolipylvään ja pylvään sekä kuvin että havainnollistettuna elokuvana opettajan sormia tuijottaen. Niin no, ehkä sitä pitää koukulla ja langalla itse käytännössä testata vielä ennen kuin voi puhua oppimisesta sanan mukaisesti. Ensi kerralla pääsen koneellekin (ehkä) kun saatiin ruutupaperille pyramidiolkapään kartta piirrettyä. Samanlainen rapautunut ja muhkurainen olkapään kaarroksesta tuli kuin ne kivimöykyt siellä Egyptin aavikoilla könöttää. Saas nähdä tuleeko siitä oikeasti hiha vai ameeban ja meritursaan ristisiitos.
• Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Vuosaaren metro tuli ensimmäisenä, mutta rangaistuksena opettajan jättämisestä yksin kotimatkalle, istui vieressäni joku kalansavustaja. Ois kaivattu pyykkipoikaa ... nenään.
• Paahtoleipäpihdit toimii erinoimaisesti. Hyppyset säästyivät palovammoilta eikä tiskipöydälle tullut leivänmurukasaa imuroitavaksi.

Viikonlopun jälkiä

Lauantain hangilta kuva, josta näkee, että puistossa on vipinää silloinkin kun emme sitä huomaa.

Käsityömessuilta ostin Luminukasta ihanan ison kukkaisen lamppuhelmen, josta tein heti kotiin päästyäni riipuksen. Maanantaina se jo roikkui puuvillanyörissä kaulassani. Nyörin korvikkeeksi tein myös epäaidoista metalleista tehdyn muinaisketjun (Helmien talo), ison renkaan ja papukaijalukon prototyyppiviritelmän. Se ei ole ihan valmis vielä, joten kehittelen sitä vielä lisää.

Me naiset?

Ehti vuorokausi vaihtua, mutta myöhästyneet terveiset kaikille naisille ; ) Tällaisen kortin lähetin jonnekin päin maailmaa postcrossingin merkeissä viime viikolla kun saaja kerää ihmisten vaatteisiin pukeutuneita eläinkortteja.

Käsityömessut

Puoli päivää vierähti Wanhassa Satamassa ihaillen muiden käsitöitä ja suunnitellen omia, mikä käytännössä tarkoitti varovaista kuolaamista yhden sun toisen putiikin standillä. Jostain syystä viime aikoina langat ovat alkaneet houkutella yhä enemmän. Meinasin saada sätkyn kun kävelin askartelu- ja helmikauppojen ohitse vain katselemalla. Mikähän mua vaivaa kun ei sytyttänyt ehdin jo ajatella, mutta korunosa ja helmiostoksia tuli tehtyä Helmiinalla, Luminukalla ja Helmien talon osastolla. Kaikkien tuotoksista ehdin jo uutisia katsellessa tehdä muutamia koruja.

Sen sijaan jotain tarttui mukaan käsityöläisten pajoista. Lasistudio Kiran sulatuslasitöihin ihastuin täysillä. Jos olisin miljönääri, tilaisin häneltä ikkunat kotiini, mutta kun en ollut, tyydyin sitruunaperhoseen kaulassani. Pohdin kauan eri vaihtoehtoja ja loppumetreillä taistelivat leppäkerttu ja nuotti, mutta lopulta iloinen ja aurinkoinen perhonen voitti. Lakkahillosta tykkään hirmuisesti, joten Marikorun pirteä hilla lähti myös matkaan.

Lämmittelin ennen messuille lähtöä rieskoja ja manailin niiden uppoutumista leivänpaahtimen syvyyksiin sekä joka päiväistä kieputa murut pöydälle operaatiota. Satuin sopivasti Piritan standille ihailemaan koruja kun kuulin paahtoleipäpihdeistä. Olinhan minä netistä niistä lukenut ja katsellut, mutta aina tilaus on jäänyt tekemättä. Nyt mikroaaltouunin yläpuolisessa ovenkahvassa roikkuu pihdit.

Tänään en raaskinut ajella ratikalla kun oli niin kaunis ja aurinkoinen päivä vaan kävelin Kaisaniemestä Katajanokalle ja takaisin aurinkoa palvoen. Illalla alkoi pakkanen purra kipakammin, mutta lähtiessäni lämpömittarini väitti kiven kovaan +2 astetta. Onneksi en uskonut vaan pukeuduin talvitamineisiin. Reippaan ulkoilun lisäksi harhailin messualuetta useampaan kertaan aina sen mukaan miten paljon missäkin oli väkeä milloinkin. Aika monta kilometriä kun ehdin "eksyäkin" muutaman kerran kun ei muistanut, missä kukin myi tavaroitaan.

Tiikerikuu

Tiikerikuu lähti uuden vuoden lahjaksi kiinalaisten kotijoukkojen komentajalle. Hänen työnsä, apunsa ja tukensa on tärkeää, vaikka joskus varmaan tuntuu, ettei kukaan sitä arvosta. Helminauhassa kaikki musta on onyksia, Swarowskin tuliopaaleja ja hopeiset korunosat.

Halo

Ihailin tänään pariinkin otteeseen sekä haloilmiötä taivalla että pilvien muodostelmia.

Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti, kun löytyi paikka, jossa ei tuuli käynyt nuttuun.

Hortensia on kauneimmillaan kun viime kesän kukat ovat paperinohuiksi ja läpikuultaviksi muotoutuneet talven sääolosuhteissa. Auringonvalon ja varjon leikki sai aikaan mielenkiintoisia hahmoja. Maaliskuun hanki on täynnä mielenkiintoisia jälkiä: orava, kettu, hiiri, petolinnun siiven sipaisuja ja kakein keskellä nuuskuttavan koiran harhailuja.

Pakkopaita

Koneneulonnan opettajan kunnianhimo on yltynyt hiihtoloman aikana. Kaikki muut ovat käsityövirtuooseja ja tehneet nuttuja, viittoja, peittoja yms. isoja ja ommeltavia töitä. Minä olen pysynyt kantti kertaa kantti töissä ja tehnyt hattuja, kaulaliinoja, tumpun, sukat ja kaikenmoisia terapialiinoja, koska olen lähes tulkoon ummikko neuletöissä. Tunnen häthätää ketjusilmukan ja oikein nurin tekniikan ja siinä se sitten onkin. Käsityölehdet on täynnä Heprean kielisiä ohjeita pylväineen, jotka ei kerro minulle yhtään mitään. Tänään sain monta kertaa silmien siristystä ja vahvaa vihjailua, että nyt pitäisi pusero tehdä. Näytin farkun sinistä lankaa, jota on pussillinen ja joka ei kutise, vaikka onkin villaa. Kyllä tästä pusero tulee, tee kerä ja sitten mallitilkku. Nyt on viikko aikaa pohtia, mikä lempparipuseroistani otetaan malliksi ja kaavaksi. Hmm, katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Olin ajatellut aloittaa helposta puserosta, joko olisi koostunut eri kokoisista ja eri tekniikoilla tehdyistä neliöistä, jotka kursitaan sitten yhteen ja jätetään asianmukaiset aukot, joista ulokkeita saa työnnetyksi läpi. Voihan nenä!

Auringonlaskun värisiä korvakoruja, jotka ovat saavuttaneet käyttäjän ajat sitten.

Vesimiehen kolikot

Talven nipistämä vesimiehen kolikkokaulakoru lähti kuukausi sitten syntymäpäivälahjaksi.

Lumimakkarat

Pakkasen vispaamat kuohkeat lumihanget lätsähtivät pahan kerran sään lauhtuessa.

Puistossa hanget näyttivät heti lättänöiltä ja kutistuneilta sateen muuttuessa vedeksi. Erikoiset rakenteet muokkasivat lumimakkaroita, joiden alimpaan kulmaan muodostui keväinen jääpuikko.

Koristeelliset puurakenteet tipauttivat lumimattonsa kuvaajankin niskaan. Karkuun ei päässyt, sillä lunta oli parhaimmillaan lähes lantiolle asti.