Tweet tweet tweet

Tänään on päivä kun ei huvita siivota, ulkona paistaa aurinko, joten miksi pitäisi huvittaa? Lomallahan voi muuttaa suunnitelmiaan ihan mielialan mukaan. Menen ulos ihan kohta kunhan syön jotain ensiksi. Niin, mitähän se mahtaisi olla? Varmaan annos ruisleipää ja kahvia kun ei mulla mitään muutakaan ole, ei edes pakasteessa. Ehkä pitäisi kävellä kauppaan hankkimaan jotain täydennystä kaappiin. Mihin kauppaan sitä sitten menisi? Äh, liian monta vaihtoehtoa, mutta kävely tekisi varmaan ihan hyvää kolhiintuneelle kropalle. Aurinko siirtyi juuri sille hollille, että lämpötila kämpässä nousi juuri viisi astetta. Petollista, yöllä satoi lunta ja männyt tanssii aukion toisella laidalla.

Kun yhtään kivaa korukuvaakaan ei varastosta löydy ... siis tähän olotilaan ... niin jatketaan harmaalla mitään sanomattomalla linjalla. Testi, jonka löysin jostain ja tallensin ylös näitä päiviä varten. Ehkä sen lukeminen ja ajatteleminen saa mielialankin pohjamudista sinitaivasta kohden.

Älykäs, elämästänsä nauttiva, oma itsensä oleva ihminen, joka ei pakene omia paheitansa. Hmmm, ompa hienosti sanottu. Ehkä se sitten on niin ja jatkuu: Olet kokemusten ja ajattelun kautta oppinut elmään täysin rennosti omana itsenäsi ja täten tiedät itsestäsi paljon. Tälläisen persoonallisuuden omaava ihminen tietää paheensa, tietää mistä nauttii, tietää mikä tuntuu itsestä hyvältä, mutta mistä tulee jälkeenpäin paha olo. Tälläisen ihmisen ystävä on helppo olla - hänelle voi kertoa luottavaisin mielin kaikki asiat. Kun ihminen tietää itsestään kaiken, hän myös ymmärtää, ettei kaikkea pahaa mitä itsestä löytyy, kannata piilotella. Piilossa paheet ovat joka tapauksessa olemassa ja niiden piilotteleminen väsyttää. Persoonallisuutesi hedelmät ovat todellakin jaossa suurin määrin. Harvat ihmiset ottavat niitä kuitenkaan vastaan, sillä ne eivät ole huomioita herättäviä.

Joo ja hämmennytän ihmiset käyttäytymällä juuri sellaisena kuin olen kunkin mielialan mukaan: iloisena, vihaisena, raivostuneena, surullisena enkä salaa kyyneliäkään vaan annan niiden tulla vaikka joskus, kun kovasti ottaa pattiin tai sieluun sattuu, saatan vetäytyä kuoreeni ja ottaa etäisyyttä tavalla tai toisella. Lukiossa kirjoitin yksinäisyydessä, että yksin ollessa ei välttämättä tunne sellaista yksinäisyyttä kuin ison joukon mukana. Ei sitä kukaan ymmärtänyt silloinkaan, mutta minähän olin erilainen jo silloin. Kovan ryhmäkasvatuksen tulos, kapinallinen ajatusten tasolla.