Puolikas kärsä

Käytin hyväkseni kaunista ilmaa ja muutin jälleen lomasuunnitelmiani. Kuka sitä nyt haluaa siivota kun ulkona paistaa aurinko? Kävelin vähän sinne sun tänne pari tuntia. Kotiin tultuani söin kaalilaatikkoa. Aurinko paistoi suoraan makuuhuoneen sälekaihtimien läpi ja lukuhetkeni vaihtui lämpöiseen kissamaiseen kehräykseen. Heräsin nokosiltani viittä vaille viis. Hyppäsin ulkotamineisiin, nappasin repun selkääni ja lensin metroasemalle.

Sörnäisissä vaihto metrosta ratikkaan, tulikin juuri sopivasti paikalle ja vajosin istumaan omiin ajatuksiini hautautuneena. Jossakin vaiheessa totesin, että maisemat näytti vierailta. Kääk, väärä numero. Hammaslääkärin pysäkillä ulos ja seuraavalla pötköllä takaisin Mäkelänkadun risteykseen, josta kävelin seuraavalle pysäkille, jonne seiskakin tuli samoihin aikoihin. Tiuku näytti melkein kuutta. Tietysti taas myöhässä vaikka alunperin olin ajatellut tulevani hieman aikaisemmin.

Reppukin oli kivan kevyt muihin keskiviikkoihin verrattuna vaikka sinne oli pakattu kamera. Mitäs minulla on seuraavana työlistalla. Toinen norsun kärsä ja osaankohan vielä lukea ohjetta ja pyramidikaavaa siten, että saan samat virheet aikaiseksi kuin viimeksi. Kaavat, voi ei, ne on kotona. Kääk, mitä mä teen, tuntihan on ohitse jos painelen tästä vielä kotiin niitä hakemaan.

Onneksi edellisen viikon kärsä oli kaapissa lankojen kanssa. Kun laskin aloituksen silmukat (76) ja sen kohdan silmukat (140), jossa kavennus olisi alkanut, kudoin norsun kärsän alaosan kavennuksiin asti. Ensi kerralla teen sitten pyramidiporrastuksen, jahka muistan ottaa kaavan mukaani.

Loppuajan kudoin hametta, josta en tiennyt tulevan hametta. Vedin vain 160 silmukkaa neuloille siten, että joka neljännen neulan jälkeen oli kaksi neulaa levossa, koska se oli huivissakin niin hauskan näköistä. Lopettaessa pohdin, että mitäs jos päättelisi myös neulat levossa, jolloin yläosa kiristyisi luonnostaan ja siitähän tulisi melkein hame. Hameenpuolikas mallinuken essuna.

Ja jotta neulominen ei olisi ollut liian helppoa, sattui kaikenlaista yllättävää matkalla. Molemmat kerät sotkeentuivat ja nousivat kutomisen myötä kuin hississä ylös. Sininen oli niin sotkeentunut häntäpäähän, että sitä piti kahteen kertaan keriä ja selvitellä kuten muinaisia siimoja Jälällä. Sen lisäksi ainakin neljä kertaa neulat jäivät jumiin tähän kolminkertaiseen punaiseen lankaan ja jouduin purkamaan kelkan kokonaan pois sekä tekemään erinäisen määrän käsityötä selvitellessäni sotkuja ja poimimaan pudonneita silmukoita takaisin neuloille. Kahvitaukokin meinasi unohtua kun kaikilla oli niin paljon miettimistä ja pohtimista.