Pakkopaita

Koneneulonnan opettajan kunnianhimo on yltynyt hiihtoloman aikana. Kaikki muut ovat käsityövirtuooseja ja tehneet nuttuja, viittoja, peittoja yms. isoja ja ommeltavia töitä. Minä olen pysynyt kantti kertaa kantti töissä ja tehnyt hattuja, kaulaliinoja, tumpun, sukat ja kaikenmoisia terapialiinoja, koska olen lähes tulkoon ummikko neuletöissä. Tunnen häthätää ketjusilmukan ja oikein nurin tekniikan ja siinä se sitten onkin. Käsityölehdet on täynnä Heprean kielisiä ohjeita pylväineen, jotka ei kerro minulle yhtään mitään. Tänään sain monta kertaa silmien siristystä ja vahvaa vihjailua, että nyt pitäisi pusero tehdä. Näytin farkun sinistä lankaa, jota on pussillinen ja joka ei kutise, vaikka onkin villaa. Kyllä tästä pusero tulee, tee kerä ja sitten mallitilkku. Nyt on viikko aikaa pohtia, mikä lempparipuseroistani otetaan malliksi ja kaavaksi. Hmm, katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Olin ajatellut aloittaa helposta puserosta, joko olisi koostunut eri kokoisista ja eri tekniikoilla tehdyistä neliöistä, jotka kursitaan sitten yhteen ja jätetään asianmukaiset aukot, joista ulokkeita saa työnnetyksi läpi. Voihan nenä!

Auringonlaskun värisiä korvakoruja, jotka ovat saavuttaneet käyttäjän ajat sitten.