Katselin pari viikkoa sitten, että Ateneum on keskiviikkoisin ja torstaisin auki kahdeksaan asti illalla. Vaikka lintumaalareita olen nähnyt siellä sun täällä irrallisena ja muistaakseni jonkun näyttelynkin joskus muinaisuudessani käynyt katsomassa, ajattelin pistäytyä Ateneumissa. Tämä viikko taisi olla viimeinen sekä von Wrightin veljeksille, että Ankallisgallerian teoksille. Nopea vierailuni kesti kolme tuntia kun unohduin ihailemaan Ferdinandin höyhenpukujen maalauksia. Kannattaa mennä, jos ehtii. Maalauksia ja teoksia on yli 300 kappaletta.
Työt olivat kuin valokuvia ja vain joistakin kulmista valon heijastukset paljastivat niiden olevan maalauksia. Ferdinand oli ensimmäisiä itsensä kokonaan taiteella itsensä elättäviä taidemaalareita. Vitriinissä oli ukkometso, jonka ulkoinen muoto löytyi useista tauluista sen lisäksi, että samassa asennossa olevia lintuja oli useampia. Vain tausta ja yksityiskohdat olivat muuttuneet. Eikä sitä ensin edes huomannut, vaikka asettelu näytti tutulta. Vasta kun alkoi vertailla naapuritaulun sommittelua, syntyi ahaa elämys sarjatuotannosta.
Jokin iankaikkisen vanha mielikuva tai opetus piti paikkansa. Magnus oli loistava maisemamaalari. Hänen lintunsa olivat usein yksityiskohdiltaan upeita litteitä kuvia. Wilhelm oli yksityiskohtaisen piiperryksen mestari. Ferdinandin linnut näyttivät eläviltä ja maisemat luonnon kuvailulleen upeilta, mutta talot ja rakennukset päälle liimatuilta laatikolta pois lukien järven rannalle sijoitetun hirsiaitta, joka näytti oikealta rakennukselta. Näyttelyssä oli yksi yhteistyö Ferdinandilta ja Magnukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti