Kun katsoin yöllä ulos, maailma oli sumuinen. Aamulla maailma näytti pölysokeritomutetulta. Osa puista ja kasveista oli vain toiselta puolelta kuorrutettuja.Villiviinin oksaan oli jäänyt pystyyn isoja tähtimäisiä kiteitä.
.
Lehtipuumaisemaa parhaimmillaan. Kostea henkäys aiheutti sen, että ulkona tuntui olevan kylmempää kuin tuplasti kylmemmällä pakkasella.
Meren rannalla jään ja rannan tuntumassa, polku ujuttautui lumesta taipuneiden oksien allle käytävään. Huppu niskassa ja kamera takin alle suojattuna kumartelin ja ryömin, jotta takanani tulevat saksalaiset ja venäläisetkin saisivat ihastella kauneutta.
Jäällä riitti vipinää: hiihtäjiä, kävelijöitä, retkeilijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Vinttikoirat juoksivat silmät viiruina ja kieli vaaleanpunaisena letkuna kuin pikakuriirit kilpaa omistajan luota toiselle. Kolme tuntia hurahti sukkelasti kävellessäni laajennetun pururatalenkin merenrantaa pitkin.
Sinullakin näitä kuorrutettuja kuvattuna, hienoja ovat. Ihmellinen sininen aika nyt ollut, en ole lähtenyt pidemmälle kuvaamaan kuin vain kotipihassa käväisin kiertämässä.
VastaaPoistaMikähän mättää ettet pääse hyvin blogiini kun kuvatkin ovat pienempiä ei niidenkään pitäisi haitata. Blogini on yön kiinni ;-) poika siirtää sen toiselle palvelimelle.
Läppäri-vanhus on vähän vanhempi, hitaampi ja tehottomampi kuin työpaikan superteho. Se availee hitaasti muitakin blogeja, joissa on kuvalliset raamit, jote ei siinä sen kummempia jujuja ole. Niin ja siirsin kovalevylle toista tuhatta kuvaa, joten muistiakin pitäisi taas olla käytössä. Eka työpäivä loman jälkeen, joten luulen, etten kovin myöhään käy ensi yönä vierailulla =)
VastaaPoistaVau noita kuvia, aivan uskomattoman kauniita! Erityisen ihana tuo ensimmäinen oksa ja viimeinen rantakuva. Ei voi kuin ihastuksesta huokailla... :)
VastaaPoistaKiitos. Paristoja ja muistikortteja sain vaihdella kun kumpaisestakin loppui puhti eikä niin käy ihan joka kerran ulkona seikkaillessani.
VastaaPoista