Kehä kolmosen ulkopuolella kuu tupsahti taas näkyviin peltoaukeaman yläpuolelle. Se oli kutistunut ilman pakastuessa ja kiillottanut pintansa hehkuvan hopeiseksi hymyileväksi naamaksi. Hengitysilma huurtui pakkasessa. Metrosillalla meren päällä hohtava hopeanappi paukutteli pakkashenkseleitään, vaikka ranteeni ilmoitteli pilvipeiton kohta peittävän sen tyytyväisen naaman.
Jostain syystä mieleni teki minttusuklaata. Soijamaitokaakaota olisi ollut kotona tarjolla, mutta nyt etsin minttusuklaata kaupasta. Monta pakettia sai tylyn tuomion ja kieräytin takaisin hyllyyn, mutta viimein löysin etsimäni: Pandan minttusuklaalevyn. Nam! Kotona lämmintä kahvia ja suklaata. Ikä tuo kummallisia asioita eteen. Ennen vanhaan olisin pistänyt koko paketin kerralla napaani, mutta nykyään puolet jäi seuraavaan kertaan. Ehkä huomenna tai ehkä jouluna tai ensi vuonna, kuka tietää, milloin minttusuklaa saa aivoni sekaisin.Riipukset ovat nimipäivälahjoja: ylempänä krysokolla, alempana kukan muotoinen helmiäishelmi ja lisänä särmikkäitä lasihelmiä.
Komiasti meilläkin on kuu-ukko taivaalla loistanut, kyllä loistanut niin on iso ollut, en kuvia ole lähtenyt ottamaan vaikka onkin valvottanut.
VastaaPoistaKauniita koruja taas olet tehnyt, pidän noista väreistä paljon.
Kiitos. Mielellään tekee ystäville koruja niistä väreistä, joista he pitävät. Minulle käy kaikki kirkkaat ja räiskyvät, vaikka punaista ei voita mikään.
VastaaPoistaUpea ja luonnottoman suuri täysikuu makasi täälläkin Pekingissä puiden latvojen päällä. Olisi kyllä saanut hienon kuvan, jos vain olisi sattunut kamera mukaan.
VastaaPoistaHassua, että kuu näyttää suuremmalta lähellä horisonttia, kuin korkealla taivaalla, vaikka kyseessä onkin vain optinen harha. Korkealla taivaanlaella kun ei ole katseelle vertailukohteita.
Hmmm, ja minä kun luulin, että se pesi naamansa ja kutistui samalla ;)
VastaaPoista