Lasten suusta

Kaikki tämän postauksen korut ovat korvaroikottimia. Sana on ystäväni muksulta, joka ei muistanut korvakorun oikeaa nimitystä kun hän kohteliaasti tiedusteli, miksi minä en käytä koruja korvissani, vaikka kaikki muut naispuoliset ihmiset sellaisia tapasivat pitää. Kaikki muut sukupuoleeni liittyvät symbolit tuli muuten täytettyä, paitsi paljaat korvani. Se oli sitä aikaa kun hummailun vuoksi en käyttänyt juuri ollenkaan koruja.

Tässä parit puupiparit, jotka matkasivat joululahjoiksi. Alla vuodenaikaan tehdyt joulukuuset.

Eilen harjoitellessani korttelipihan pallokentällä, jossa kukaan muu ei ole viikkoon liikkunut kattavan lumipatjan vuoksi, aiheutin eri ikäisille lapsille aivorattaiden raksutusta. Ensimmäisessä ryhmässä liikkui alle 10 vuotiaita pulkkailijoita: "Kato, toi täti tekee taikvondoa!" Takaisin tullessa he hihitellen uskaltautuivat kysymään, mitä teen ja miksi teen sitä lumihangessa enkä kotona. Varttia myöhemmin kotiinpäin taapersi palosammuttimen kokoinen tyttönen, jonka puheeseen jouduin pyytämään tulkkausta äidiltä: "Äiti, täti tanssii ilman luistimia!" Kävi ilmi, että äidin kanssa oli katseltu taitoluistelua ahkerasti. Kummankin ryhmän estottomimmat jäsenet liittyivät seuraani keinumaan ja käsiä heiluttelemaan.

Viimeiseksi joulunpunaisia roikottomia kuljettajani toiveväreissä. Ennen joulua minulta kysyttiin, mistä löytyy kuvia vapaista koruista. Hmmm, ei niitä yleensä jää kun teen niitä kohdennetusti lahjoiksi. Joskus pidän niitä itse jonkun aikaa ja kyllästymisen jälkeen puran ne uudelleen koottavaksi. Yritän pitää asian mielessäni jos laarin pohjalle jostain syystä jää korjuja.