Vesijuoksua

Heräsin aamulla sangen varhain omaan parahdukseeni ja terävään kipuun polvessani. En muista unesta mitään, mutta herätys ei ollut niitä kaikkein mukavampia. Huomasin, että oikea jalkani oli sängyn reunan ulkopuolella. Mihin lie oli matkalla ja mitä tekemään. Suihkuttelin polveeni "vinojen luiden nestettä" ja hieroin sitä hieman. Kun mukava lämpö alkoi kiertää nivelen ympäristössä, nukahdin uuteen uneen. Hieman tunsin oloni jäykäksi aamulla, muuta muuten koipi tuntui normaalilta. Metron kanssa en ole kilpaa juossut asemalle tänä vuonna, enkä tehnyt sitä tänäänkään. Jäin suosiolla odottelemaan seuraavaa junaa. Kahvihammasta kolotteli, joten kävin hakemassa ABC Deliltä mukillisen kahvia.

Varasin ajan ohjattuun vesijuoksuun viime viikolla kun pelkäsin, että omatoimisella menolla potkin ilmaa ja nenä pitää köliä altaan pohjassa. Menin hieman reilusti ennen ohjattua juoksuaikaa. Likinäköisenä kävelin rillit nenälläni tutustumaan tiloihin ja varustevarastoon. Ehdin puolisen tuntia räpeltää jotain uinnin tapaistakin. Kunnon uimisesta ei tule mitään rillit päässä eikä niiden kalastelu altaan pohjalta houkutellut. Saman säännön mukaan riisuin väliaikaiset muovisiltani pöksyjen taskussa olevaan pilleripurkkiin. Ohjaaja neuvoi, kuinka vyö puetaan ylle ja ojensi räpylät vahvistamaan käsien vastuspinta-alaa. Ennen liikuntaurakan alkua nautiskelin olostani puoli-istuvassa asennossa kelluen.

Tunti (oikeasti puoli tuntia) aloitettiin aloittelijan maailmasta eli kertauksella perusteista. Aluksi meno oli pelkkää räpellystä ja tuntui siltä, että pyörin ympyrää. Yksi hapan täti ilmoitti, minulle, että hidas saa olla, mutta paikallaan ei saa seistä, eikä ymmärtänyt ollenkaan kun väitin etten ole paikallani vaan kierrän pientä ympyrää. Ohjaajan neuvot alkoivat kuulostaa tutuilta toistoilta sekä taiji- että ratsastustunneilta. Rentoutin koko varalon, käänsin keskilinjan pystyyn sekä ajattelin hevosen ravia sekä maalla että vedessä. Aloin kiertää ovaalia radan suuntaisesti sen sijaan että olisin pyörinyt altaan päässä. Meno oli vakaata sen sijaan, että pompin vedessä ylös ja alas kuin ongen koho laineilla. Sitten ohjaaja kehui asentoani erinomaiseksi ja paranteli hieman nilkkojen kulkurataa. Seuraavaksi hapan naamainen täti alkoi tulla yhä useammin takaraivo edellä vastaan. Sen kummemmin tööttäilemättä tein täyskaarron ja oikaisin seuraavan vastaantulijan taakse. Ohjattu jakso oli puolen tunnin mittainen, mutta aivan riittävä. Räpeltäminen vedessä alkoi väsytää. Lunastin itselleni 5 kerran kortin, jotta pääsen varailemaan netistä itselleni juoksuaikoja. Ajattelin alussa käydä kipittämässä ohjatusti ja jatkaa sitten omatoimisesti aikataulullisesti sopivassa uimahallissa. Vesijuoksu oli hauskaa. Kiltisti kävelin metroasemalle vaikka kasin ratikka kolisteli Linnanmäen mutkassa. Jostain syystä tunnen itseni kovin uniseksi. Saas nähdä nukahdanko taas kesken ferohermon taivuttelua.