En muista koska minulla viimeksi olisi ollut näin pitkät kynnet. Leikkasin ne tasan kolme viikkoa sitten viimeksi. Tällä välillä ne ovat kasvaneet kuin rikkaruohot kun sormilla ei ole ollut muuta puuhaa, jotka kuluttavat niiden kasvua tai aiheuttavat likvidoinnin. Huomasin eilen, että kirjoittaminen on hankalaa sekä näppäimistöllä että matolaatikolla. Tuli hirnuisesti kirivihjeitä. Eilen oli liikunnallinen lepopäivä eli en kävellyt normaalia korttelinkierrostani muuttopuuhieni lisäksi. Ehkä se oli hyvä, sillä huomasin tänään kävelyn olevan taas astetta helpompaa kuin pari päivää sitten. Korttelia kiertäessäni katselin huomisaamuksi valmiiksi vähiten jäisen reitin kotoa asemalle. Lähtiessäni kävelin yhden kerrosvälin alaspäin ja loput hissillä. Kotiin tullessani kiipesin ihan ylös asti portaita pitkin. Hidasta ja kankeaahan se oli vielä kun piti ajatella jokainen askel, mutta eihan minulla ollut kiire minnekään. En voi olla pohtimatta käänsikö kirurgi saranat ylösalaisin kun ennen leikkausta pystyin kävelemään aina raput alas, mutta ylöspäin jouduin tekemään töitä.
Hih, minä juuri äskettäin kirjoitin eräälle ystävälleni, että on kynnetkit leikattava kun raapivat ylimpiä näppäimiä ;-)
VastaaPoistaNe ovat kyllä oivat askartelussa, ei tarvitse pinsettejä käyttää.
Eikö olekkin hyvä mieli kun huomaa kuntoutuvansa, minullakin käsi alkaa nousta aika korkealle.