Slow motion, sanoo esimieheni kun hiippailen työpaikalla omaan vakaaseen jokaista askelta ajattelvaan tahtiini. Suurin osa päivästäni kului edelleen jalat työpöydällä, mutta koska mapit eivät lennä kaapista luokseni ajatuksen voimalla, jouduin käyttämään myös jalkojani. Toki koipi oli turvoksissa tänäänkin, mutta mono ei tuntunut yhtä ahtaalta kuin eilen. Päivä pitenee kukonaskelin kohti kevättä. Yhtä pitkin askelin koipeni paranee päivittäin.
Kamujen Kati kuvaa hyvin viikonlopun ensimmäisten öiden tunnettani. Nukuin kolme viikkoa vanhempieni vuodesohvalla, joka levitettynä on ruhtinaallisen leveä. Kipeän koiven kanssa se oli erinomainen paikka vääntää ruho sen tarvitsemalle mutkalle, jolloin oikea polvi löysi hyvän paikan eikä tarvinnut miettiä koska tipahtaa reunan ylitse. Soffa narisi joka liikkeestä, jolloin heräsin asettelemaan koipeliinin hyvään asentoon ja tarvittaessa pehmustamaan tyynyillä sen olemusta. Ensimmäinen yö kotona oli outo. Joko potkaisin seinään tai sitten heräsin ilmavaan olotilaan (varpaat jäässä). Leveään unielämään tottunut raajani leijaili usein tyhjän päällä. Onneksi naapurin sauna ja kylppäri ovat seinäni takana. Kukaan ei saanut jymisevää yöherätystä.
Kotona saan tehokasta jumppaa nousemalla sohvalta seisomaan. En aikaisemmin ole huomannutkaan, että se on noin matala. Siksikö olen mielessäni lausunut ärräpäitä kun polvi oli oikein äkäinen. Nyt asettelen jo tottuneesti jalat haralleen kuin lammikolla juomassa oleva kirahvi, kun ähellän itseni ylös. Kämmenet asettelen sohvan reunalle auttamaan punnerruksessa.
Kiitos kommentista blogissani! Kysyit lemasimesta, jota olin käyttänyt ja www.craftica.fi löytyy upeita leimasimia. Tuo käyttämäni siis high hopesin leimasin:-)
VastaaPoistaSiitä se pikkuhiljaa etenee, sohvalta nousut ym.
VastaaPoistaAntaa erilaisen arvon monelle asialle mitä ei aikaisemmin huomannutkaan.