Tässä asennossa vietin suurimman osan työpäivääni tänään. Isäni mielestä se oli perin omituinen. Onneksi työympäristöni otti asian paljon rennommin ja suvaitsevaisemmin. Vaihtoehtona olisi ollut lähteä kotiin, koska jalka alkoi turvota ollessaan alati istuen tai seisoen maata vasten. Siitä sen huomasi kun mono alkoi tuntua ahtaalta. Täsmälleen samassa asennossa olen viettänyt tämän illan kotona. Nojaan seinään, pepatti sängyllä ja punaiset villasukat vilkkuvat läppärin näytön takaa tyynyillä pehmustettujen käsityötarvikelaatikkojen päällä. Taitaa olla hyvä merkki kun varpaita alkaa paleltaa? Huomenna täytyy vaihtaa tämän vuoden allakka seinään ettei tarvitse vilkuilla olan yli ikkunalaudalle viikkojen kulumisen kanssa.
Tästä helminauhasta sain palautetta jo ennen joulua. Sen uusi emäntä laittoi kaulaan heti paketista löydettyään. Auringonlaskun värien mukaan on helppo tehdä kaulanauhaa jahka löytyy sopivat yhdistelmät. Särölasihelmet joutuivat hieman odottelemaan sopivaa paria.
Mikä ettei tuollainen asento ole hyvä, kunhan selkä ei tykkää huonoa.
VastaaPoistaKauniit auringonlaskun värit nauhassa.
Selkä jaksaa, mutta töissä pepatti väsyy. Liian vähän täytettä kenties? Kotona patja on pehmeä, mutta eläväinen. Se lähtee luistelemaan tyhjän päälle ja tyynypino jalkojen alla jatkaa eteenpäin.
VastaaPoistaTänään jatkettiin samalla asennolla, mutta kävelyä jouduin harrastamaan enemmän kuin eilen.
Kiitos! :)
VastaaPoistaTäälläpä olenkin joskus vieraillut jostain syystä, koska tämä kuva aiheutti pientä hilpeyttä. Leppoisaa mutta ilmeisesti kivuliasta/särkevää työntekoa.
Kiitos kuvakommentista! Mukava, että muitakin hymyilyttää eikä pelkästään työympäristöäni ;)
VastaaPoistaTämän päivän olen ottanut levon kannalta. Lukenut, syönyt ja nukkunut. Tietysti fysioterapeutin kotiläkstyt on tehty, mutta muuten olen ottanut löysästi, että jaksaa huomenna käydä töissä ja fysioterapeutin rääkättävänä.