Joku fiksu on joskus sanonut, että kauneus on katsojan silmissä. Niin varmasti onkin, sillä olen ahkerasti ihaillut pari vuotta näiden isojen puiden karheaa ihoa. Auringossa valo ja varjo tuovat esiin niiden kauneuden.
Ja kyllä minulle on ennenkin sanottu eksoottisimpien kuvien kohdalla, että aha, nää on taas Rusinan taidekuvia. Tarkoittaa käytännössä sitä ettei muut ymmärrä miksi ihmeessä filmiä on tuhlattu turhuuteen. Nykyään sitä varmaankin sanotaan bittiavaruuden väärinkäytöksi.
Puistosta löytyy jos minkälaista puiden tönijää ja halaajaa, mutta minä en malta olla ihailematta puun kuoria lähemmin. Niillä kasvaa paksua sammalta tai ohutta jäkälää ja jopa sieniä lakki muodikkaasti vinossa.
Risto Rasan sanoin:
Puut sirisevät.
Istun tässä ja kuuntelen,
mitä maisema puhuu
puuta, heinää.
Taas yksi päivitys virheilmoitusten keskellä. Kuvien saaminen oli tänään työvoitto. Joskus mietin, että miten selvät Suomen kieliset ohjeet voivatkin olla ihan Hepreaa tai Kiinaa. Ohjeet pitää tehdä niin, että maallikkokin ymmärtää hauen olevan kala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti