Minne valkoinen menee kun lumi sulaa?

Tällainen kysymys oli jossakin englannin kielisessä romaanissa joskus. En muista siitä mitään muuta kuin tuon lauseen. Kysymys on sangen aiheellinen ainakin täällä Helsingin suunnalla. Lauantaina satoi nenäliinan kappaleita eikä lumesta ollut sunnuntaina tietoakaan. Tänään nenäliinoja putoili useampaankin otteeseen. Siitä huolimatta Kiinan tunnilta kävellessäni, missään ei näkynyt yhtään valkoista. Ainoa merkki lumesta oli navakka ja kylmä pohjoinen tuuli. Lounastauon leppeä keväisen lämmin ja aurinkoinen päivä oli vain kimaltava muisto.


Ei tarvitse mennä kuin muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen ja maa oli luminen. Koko lauantain satoi ja vielä illallakin katulyhdyn valossa kieppui hiutaleita pikku pakkasessa. Sunnuntaina maa oli jonkun aikaa ihan valkoinen, vaikka kadut mustuivatkin nopeasti lämpötilan hypätessä nollan yläpuolelle.
Memoryvaijeriin tehty kaksi rannekorua muksuille. Toiseen on kerätty keltaisen ja punaisen sävyiset lasihelmet ja toinen on koottu sinisävyiseksi. Alunperin oli tarkoitus, että keltaisen punaisen kukertava ja kirjava olisi jäänyt omaan ranteeseeni, mutta kuinkas kävikään. Ei tainnut ehtiä olla siinä kertaakaan käytössä ennen kuin uusi onnellinen omistaja löytyi sillekin.