Viuh tsip tsip bäng

Mikähän siinä on, että silloin kun saisi oikein luvan kanssa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, uni loppuu kesken? Tänä aamuna silmät rävähtivät auki heti seitsemän jälkeen eikä millään sulkeutuneet enää uudelleen. Kroppani oli sitä mieltä, että viisi tuntia täysipainoista unta riittää mainiosti. Ei siinä muu auttanut kuin kömpiä sängystä, sukeltaa lämpöisiin vaatteisiin ja painella pihalle harjoittelemaan. Ensimmäinen sarja meni hyvin, mutta sen jälkeen ranteen lisäksi polvessakin alkoi tikka nakuttaa samaan tyyliin kuin eilenkin illalla. Reilun tunnin jälkeen takaisin sisään suihkuun ja kaurapuurolle, josta tuli kyllä velliä kun vettä lipsahti vähän liikaa. Sitten suuntasin kohti Eliaskoulua, jossa oli tänään Helsingin Taiji & Qigong -päivä, jonka ohjelma koostui neljän seuran esityksistä, qi gongin yhteisharjoituksista sekä Helena Hallenbergin qi gong -luennosta. Viihdyttävimmät osuudet koostuivat viuhkasta, miekoista ja sapelista. Vain hidas Tung tyylin liikesarja olisi sellainen, jota voisin joskus harjoitella. Bäng tulee siitä kun ryhmä pamauttaa jalkansa lattiaan taijisarjaa tehdessään.

Aluksi katselin näytöstä seisten, mutta äkäinen oikea koipeliini alkoi urputtaa paikallaan seisomisesta, joten istahdin vapaalle tuolille. Jonkun tovin meni hyvin, kunnes ammoin nyrjähtänyt nilkkani alkoi oman motkotuksensa. Hieroin ja heiluttelin eikä mikään tuntunut auttavan. Vieressäni istui qi gong tunneilta tuttu miekkonen, joka aikansa levottomuuttani katseltuaan peukaloi käsivarteni akupisteitä. Ensi sattui, sen jälkeen pienet hiiret juoksivat hermoratojani pitkin varpaisiin asti. Lopulta tunsin itseni keitetyksi ravuksi vaikka vähän aikaisemmin olin palellut. Wow, ei sattunut enää mihinkään koko loppu päivänä. Seuraavan kerran kun näen hänet harjoituksissa, pyydän ruksit painelukohtiin, jotta voin käyttää niitä itsekin tarpeen tullen vastalääkkeeksi radikaaliin säänvaihdokseen.