Silmukan metsästys
Tämä söpö kissojen ja hiirien kavalkadin kuvasin ystäväni vessan seinästä, jossa boordi saa minut aina hymyilemään.
Tänään olen metsästänyt silmukoita urakalla. Ihmettelin, miksi lanka on vain yhdestä kohtaa jäykkä ja tiukka eikä silmukat muodostuneet kunnolla. Mitään en havainnut edes ensimmäisen koko jumituksen myötä. Vasta toisella kerralla kun neulat tarrasivat kelkkaan kiinni. Kahden naisen ja neljän käden voimin emme meinanneet saada palasia ja neuloja jumista irti. Pienen säpinän jälkeen löytyi vasemmalta puolelta neula numero 25, jonka silmukkaläppä oli hieman vääntynyt. Kudoin ensin varovasti levennykset loppuun ja siirsin sitten silmukat oikealle kunnes keskeltä löysin katastrofin alun ja purin sekä kavennukset että levennykset. Uudelleen silmukointi neuloille ja uusien karanneiden silmukoiden metsästys. Lopputarkastus ja uusi neulontayritys: TÖKS! No, mikäs nyt? Tarkempi tutkinta ilmoitti, että myös vasemmalla oli neula 50, jonka silmukka oli vääntynyt. Nyt sen verran rankemmin, ettei kelkka mennytkään sen yli ollenkaan. Työni oli liian leveä ja purin kaikki pois. Silmukoin 60 silmukan kaitaleen ja surautin loppukerän suoraksi kaitaleeksi. Eri pituisia ja levyisiä kaitaleita alkaa olla kohta iso kasa. Sängynpeitteen muotoinen tilkkutäkki olisi varmaan eri kiva täydennys muutenkin riemun kirjavaan kodintekstiilieni joukkoon. Putsatessani konetta, huomasin myös neulan 49 silmukan olevan kiero. Ohjaajamme oli tänään poissa ja huseerasimme omin nokkinemme, mutta ainakin kone on nyt laputettu ja nootti kirjoitettu isolla tekstillä, jotta valvoja sen havaitsee.
Tämä söpö kissojen ja hiirien kavalkadin kuvasin ystäväni vessan seinästä, jossa boordi saa minut aina hymyilemään.
Tänään olen metsästänyt silmukoita urakalla. Ihmettelin, miksi lanka on vain yhdestä kohtaa jäykkä ja tiukka eikä silmukat muodostuneet kunnolla. Mitään en havainnut edes ensimmäisen koko jumituksen myötä. Vasta toisella kerralla kun neulat tarrasivat kelkkaan kiinni. Kahden naisen ja neljän käden voimin emme meinanneet saada palasia ja neuloja jumista irti. Pienen säpinän jälkeen löytyi vasemmalta puolelta neula numero 25, jonka silmukkaläppä oli hieman vääntynyt. Kudoin ensin varovasti levennykset loppuun ja siirsin sitten silmukat oikealle kunnes keskeltä löysin katastrofin alun ja purin sekä kavennukset että levennykset. Uudelleen silmukointi neuloille ja uusien karanneiden silmukoiden metsästys. Lopputarkastus ja uusi neulontayritys: TÖKS! No, mikäs nyt? Tarkempi tutkinta ilmoitti, että myös vasemmalla oli neula 50, jonka silmukka oli vääntynyt. Nyt sen verran rankemmin, ettei kelkka mennytkään sen yli ollenkaan. Työni oli liian leveä ja purin kaikki pois. Silmukoin 60 silmukan kaitaleen ja surautin loppukerän suoraksi kaitaleeksi. Eri pituisia ja levyisiä kaitaleita alkaa olla kohta iso kasa. Sängynpeitteen muotoinen tilkkutäkki olisi varmaan eri kiva täydennys muutenkin riemun kirjavaan kodintekstiilieni joukkoon. Putsatessani konetta, huomasin myös neulan 49 silmukan olevan kiero. Ohjaajamme oli tänään poissa ja huseerasimme omin nokkinemme, mutta ainakin kone on nyt laputettu ja nootti kirjoitettu isolla tekstillä, jotta valvoja sen havaitsee. 
Aivan ihana boordi, tuollaisen minäkin haluaisin vessan seinälle, tänne kotiin ei voi laittaa ehkä sitten mökille.
VastaaPoistaSinun kärsivällisyytesi sitten riitti töks töks vaiheisiin ;-)
Joskus tuntuu, että pinnani on ihan liian kestävä ja toisinaan räsähtää pätkiksi ihan pienestä. Tietysti eri asioissa on erilainen paineensieto. Jos tarpeeksi näykitään, haurastuu kovinkin aine ajan hampaan kuluttamana. Ainakin ajatukset pysyvät kurissa kun keskittyy juokseviin karkulaisiin. Eräänlainen lääke sekin ;)
VastaaPoista