Eräänä aurinkoisena lomapäivänä heinäkuussa vaeltelua Porvoon vanhassa kaupungissa. Marjapuuron punainen talo. Varsinainen piristys keltaisen, valkoisen ja sinisen keskellä.
Tosin kukapa ei pitäisi vanhoista puutaloista mukulakivikatujen varrella. Tuntuu kuin sukeltaisi sata vuotta ajassa taakse päin.
Tässä ajassa pysyy kiinni katselemalla autoja ja liikennemerkkejä sekä toteamalla historian havinan nostavan matkailijan kukkarosta liiat eurot evakkoon.
Nätti kukkateline. Näinköhän kulkupeli on joskus ollut alkuperäisessä käytössä vai onko se valmistettu ainoastaan kukkien ripustamiseen.
Hauska kyltti. Isäni marssitahti vei kaikkien ihanien kauppojen ohitse. Vierailumme kaupungissa olisi venähtänyt ja kukkarosta lähtenyt mehupullon korkkikin, jos olisin saanut jäädä katsomaan joka kaupan tuotoksia.
Kaunis kaupunki tuo Porvoo, kauan on aikaa kulunut kun siellä olen käynyt. Hyvä jos joku on kukkaroasi ajatellut jäi loppukesäänkin jotain ;-)
VastaaPoistaKaunis on kaupunki ja yhtä totta se, että valokuvausretkellä Virossa tarvitaan pennosia.
VastaaPoista