Kissojen yö

Olin pääsiäisvierailulla ystävänä luona. Perheeseen kuuluu sekarotuinen läheisyysriippuvainen koira Kapu ja kaksi kissaa, kääpiökokoinen Pulla, joka pentunäkönsä vuoksi on saanut niin erheellisen nimen sekä suuri rontti Persilja. Yleensä kissoista ei näy kuin viuhahdus talossa käydessäni, mutta nyt kun muita ei ollut emännän lisäksi paikalla, ne pyörivät enemmän ympärillä.


Jopa erityisen arka viuhahtaja Pulla tutki olemustani sangen tarkkaan. Kissoista tuli varsinaisia linssiluteita. Ne tunkivat joka paikkaan, jossa näkivät minut kamerani kanssa. Kissat pohtivat keskenään, puhuinko minä oikeasti kissaa vai matkinko ummikkona muuten heidän ääniään. Hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa sain sohvalle seuraa television katseluun. Kun pohdin oudon tv-kalikan toimivuutta ilman silmälaseja, toi viiksiniekka silmänsä lisäavuksi kapulan tutkimiseen. Siinä me sitten istuttiin poski poskea varten ja välillä katsottiin, miten telkkari reagoi.


Polvieni mutkassa nukkui pikku kissa koko yön. Heräsin yöllä vatsani outoon ääneen, mutta se olikin Persilja, joka kehräsi hyvin pehmustetussa vuoteessaan. Ikävä kyllä taisin sen pudottaa lattialle kääntyessäni unissani. Toisen kerran heräsin siihen, kun kuulin korvani taustoilta äänen: nuuh, nuuh, nuuh. Ehkä minut havaittiin mallikelpoiseksi, koska sain nuolaisun palkakseni. Kehräyskone jäi niskani taakse ja häntä liikahteli kaulallani. Aamuyöstä alkoi kattiralli. Kissat unohtivat vieraansa, mutta kun huomautin asiasta, siirtyivät ne kiltisti nukkumaan ... minun viereeni.

Koko yön ne kulkivat melko varovasti ympärilläni. Isomman kissan liikkumiseen havahduin, mutta Pullan liikkeisiin en. Aamulla kun emäntä laskeutui keittiöön, ampaisivat molemmat kissat vauhdilla liikkeelle. Löhöilin edelleen silmät kiinni, vaikka sekä kissat että koira kävivät katsastamassa tilannetta moneen kertaan. Lopulta koiralta meni hermot ja se työnsi kuononsa suoraan nenääni ja alkoi käyttää vaaleanpunaista kieltään. Voi sitä riemua kun aukaisin silmäni.