Työyhteisöni muut jäsenet, joita on täysi tusina, ovat onnesta soikeina kun kuulun epäonnisena 13. jäsenenä tiimiimme. Miksi? Koska viime aikoina asiakkaani ovat ottaneeet tavaksi kiittää minua suklaalla, jota itse en voi syödä enkä mitään muutakaan, mikä on lehmän maidosta tehty. Tänä kesänä olen törmännyt uuteen villitykseen. Jäätelölahjakortteihin, joita voi lunastaa kaikista R-kioskeista kautta maan. Ikävä kyllä, valikoima ei kata maidottomia tuotteita. Kaiken sellaisen nauttivat työtoverini iloisella mielellä. Jaettu ilo ja jaetut kilot.
Kyse ei ole maitoallergiasta vaan laktoosi-intoleranssista, joka aiheuttaa hajuhaittoja ja vatsanväänteitä. Se, että tuote ei sisällä maitosokeria (laktoosia) tai heraa, ei takaa etten saisi oireita. Valio mainostaa laktoosittomia maitotuotteita, joita en voi käyttää. Ingmannin prosessi lienee hieman erilainen koska voin, JiBBii, juoda desin päivässä laktoositonta maitoa. Jos ylitän annoksen tai päivällä nauttimani ateria on ollut vähälaktoosinen, vatsaa vääntää, se päästää matalan oktaavin plörähdyksiä, jotka tuoksuvat vähemmän mukavalle. Tässä kohtaa jaettu ilo ei ilahduta maisemakonttorissa työtä tekevää työyhteisöäni.
Eihän kukaan ulkomaille matkustava turistikaan ehdoin tahdoin hanki bakteerikannan muutoksen aiheuttamaa vatsatautia hörppäämällä vesijohtovettä, jos sitä on kehoitettu välttämään. Minä ottaisin mieluummin vaikka konjakkipullon tai elokuvalipun. Huokaus!
Tähän asti olen nöyrästi kiittänyt ja vienyt lahjani yhteiselle pöydälle tarjottavaksi. Pitäiskö kajauttaa seuraavan kerran vähäen heleämmin: "Suklaata tarjolla, Aslak tarjoaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti