Tein juhannukseksi kaksi tällaista kaulakorua, joista toisesessa keltainen kimmellys on korvattu hehkuvan punaisella. Molempien kanssa tuli pienoinen ongelma vastaan. Kaikki sopivan kokoiset ja väriset lukot olivat loppuneet. Lukot on sitten kummallinen korunosa ... niitä kun saa aina olla ostamassa lisää. No mittailin omien ulokkeitteni mukaan, että molempien pitäisi sujahtaa kaulaan ilman lukkojakin. Toivottavasti saajien päät ovat suunnilleen samaa kokoa. Molemmat ovat palautusoikeudella, jos ei mahdu nenää taittamatta kaulaan.
Tänään taijitunnilla luulin, että aloitamme suomalais-kiinalaisen tikanheiton kun hiekkaan ilmestyi maalitalu. Puolinukuksissa yritin ymmärtää pelin sääntöjä. Olen aikaisemminkin todennut, että pulmat eivät aukene aivoissani ennenkuin olen harjoitellut päätä seinään hakaten vuoden verran, joilloin ne jostain kumman syystä yks kaks yllättäen aivan jossain muussa tilanteessa oikein ravistettuna loksahtavat kohdalleen. Joidenkin asioiden kohdalla aivopoimuihini heiteyt ajatukset toimivat kuin kukan siemenet, jotka tarvitsevat talvikäsittelyn ennen kuin alkavat kukkia. Kukan siemeniä voi huijata jääkaappikäsittelyllä, mutta aivopatit eivät ala toimia oikopoluilla. On vain jätettävä ajatukset hautumaan ja toivoa parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti