Muuttolintunuha

Sisältää vain tekstiä eikä yhtään kuvaa. Tarinan opetus. Älkää käyttäkö isän hunajalusikkaa puolukkahillon kauhomiseen. Ehkä jaksan huomenna laittaa äitienpäiväkorusetin kuvat...

Sain tartunnan viime viikonloppuna. En ole koko vuoden aikana sairastanut yhtään mitään sen jälkeen kun tulin Kiinasta viime toukokuussa. Äiti oli heti suoraan nuhassa ja isä yski keuhkonsa solmuun. Minun tautini on jotain siinä välissä, mutta vähän rankemman kautta. Kannattaisi sairastaa muutama nuha vuodessa, ettei sitten kerran vuodessa kaadu horrokseen pariksi päiväksi.

Alkuviikko meni tavallista väsyneempänä, mutta särkevän polvea olin lääkinnyt Buranalla, joten kai se siinä sivussa parani taudin alkuoireitakin. Tiistai-iltana pääni tyynyyn ja nukuin kellon ympäri. Hälytystä ei tarvinnut laittaa sillä vietin viimeistä kesälomapäivääni viime vuodelta ja olin ajatellut tehdä huushollitöitä. Kävin kaupassa ostamassa jääkaappiin täytettä.

Iltapäivällä ajantaju sitten katosi. Palelin ja hytisin peittojen alla täydessä vaatetuksessa sekä tein valveilla ollessa hengitys- ja mielikuvaharjoituksia saadakseni sisäisen lämpöni avukseni. Muuten hyvä, mutta kun olo parani, nukahdin ja heräsin taas paleluun. Jossakin vaiheessa iltapuolella löysin kuumemittarinkin. Ei ihme, että vintti oli pimeänä, huippulukemat 38.7.

Torstaiaamuna viiden aikaan tuli niin turkasen kuuma, että piti kaikki vaatteet nakella sängynlaidan ulkopuolelle. Herätyskello aloitti huutonsa kahdeksalta. Mittasin sisäisen lämpötilani. Se oli edelleenkin koholla, mutta olo ei ollut enää kumimainen. Tuntia myöhemmin soitin töihin ja ilmoitin olevani sairaana. Sen jälkeen menin uudestaan nukkumaan. Yhdeltä heräsin eikä uni tullut enää ollenkaan. Karjalanpiirakat valkosipulilla tekivät terää kurisevaan vatsaan, tosin ne eivät maistuneet eivätkä tuoksuneet miltään. Ainoa maku, joka tunkee nuhan läpi on makea. Hunajalla terästettyä mustaviinimarjamehua on kohta juotu pullollinen. Huomenna pitää testata jalkojen toimivuus lähikaupassa. Apteekista voisi käydä hakemassa yskänlääkettä. Kaupasta lisää mehua ja hedelmiä.

Eilinen iltapäivä sängyn ja vessan väliä talsiessa. Tulokseksi tulee kaunis C-muotoinen kaari. Nenä vuotaa ja keuhkot pyrkii henkitorven kautta ulos. Kurkku on kipeä jatkuvasti kuivan yskän vuoksi. Nenän ympäristöä on rasvattu, ettei rappaukset pettäisi pahan kerran. Siitä huolimatta naama on punainen kuin tomaatti, puhumattakaan niistä kahdesta sameasta möllykästä, joita silmiksi kutsutaan. Mukana kierroksella olen kantanut Tuija Lehtisen Kulkurilintuja, joka kuuluu vakiolukemistooni sairastaessani. Pitkä miinus sille, että nauraminen alkaa yskittää. Sen verran sain eilen aikaiseksi, että luin sähköpostini ja vilkaisin maailman tapahtumat. Muutaman bloginkin sain luettua, mutta omaani en jaksanut päivittää saati vastata lukuisiin sähköposteihin.

Tänään huomaan itsessäni paranemisen merkkejä. Kuumekäyrä on laskenut alle 37, mutta on edelleen koholla normaali lämpötilaani nähden. Huomaan, että keskiviikkona kukaan ei ole siivonnut kämppääni eikä tiskannut. Helmet heittelevät kutsujaan laatikoista. Muutama koruajatus on kytenyt pitkään päässä. Niin terve en kuitenkaan vielä ole, että jaksaisin levittää helmet ja tarvikkeet ympärilleni ja sitten vielä tehdäkin jotain. Vain kaaos tiskipöydällä häiritsee enemmän, mutta ehkä jaksan odottaa, että kumitapit jaksavat kannattaa yläkroppaani huojumatta.

Riittäisiköhän tämä päivitys kaikille yhteiseksi vastaukseksi? Niisk! Olo on sellainen, että voisin ottaa lyhyet nokoset. Eri asia onko uni sama mieltä kanssani. Vaihtoehtoisesti voisin lukea Kulkurilinnut loppuun, jos löydän kompromissin kroppani kanssa sopivasta asennosta. Tai jatkaa taijia kokovartaloistunnassa kostea pyyhe naaman päällä. Mistä tulikin mieleeni, että löytyisiköhän huushollista yhtään eukonlepytysöljyä höyryhengitykseen…?