Smurffaus

Harvoin saa luvan kanssa töissä virkata smurffinvärisisitä langoista kukkasia. Vielä harvemmin olen roudannut käsityötarvikkeita ja imuroinut tuolien sekä sohvien istuimia puoli yhdeksän aikaan illalla julkisissa tiloissa ovien sulkemisen jälkeen. 

Jaa, että kenen luvalla? Semmoista tapahtuu kun lupautuu yhteyshenkilöksi Siivouspäivän etkojen ompelupajaan ohjaajien apulaiseksi. Ehdin piirtää ja leikata yhdet kaavatkin ennen virkkuukoukkusen keikuttelua.

Pop up konsertit: Hanna Pakarinen

Satuinpa eilen vierailemaan Hanna Pakarisen fanisivuilla ja bongaamaan uuden levyn kunniaksi järjestetyn pop up konserit, joita oli neljä Töölössä ja kukin kesti puolisen tuntia. Suuntasin niistä toiselle Salmiakkikioskille Eliten edustalle kuuntelemaan uuden levyn musiikkia. Tekstit herättivät hilpeätä naurua ja haikeita ajatuksia, mutta kaiken kaikkiaan hyvän fiiliksen: Naiset arvostakaa itse itseänne, koska kukaan muu ei sitä tee ja Sammuttakaa koko kaupunki. Ostin levyn itselleni koska arpaonni ei suosinut (ei tarvinnut lähteä kauppaan hakemaan), mutta sen lisäksi sain vihkoon välittömän ja positiivisesti iloisen Hannan nimmarin. 

Tässä kohtaa piti lähteä kaupan kautta kotiin, mutta sain päähäni käydä kahvilla Sinisessä huvilassa ja lähdin kiertämään Töölönlahtea vastapäivään. Päivän kuvasaldon tuloksena liki 300 uutta kuvaa. Sinisen huvilan kohdalla söin banaanin ja jatkoin matkaani Oopperatalon kautta keskustaan ilman sitä kahvikupillista. Kellon lähestyessä kahdeksaa seisoin Storyvillen terassilla ja odottelin uutta esiintymistä. Ei suosinyt onni tälläkään kerralla. Levy on, mutta liput pitää itse käydä hankkimassa konserttiin. No, ei se haittaa. Ramppaan konserteissa niin harvoin. 

Hanna Pakarinen: Jokapäiväinen

Onnenkivet

Jousimiehen onnenkivet suojaamaan ja parantamaan sekä henkeä ja fysiikkaa että voimistamaan luovia kykyjä. Kivet valittu ominaisuukaien ja värien mukaan: mm. ametistia, kvartseja, howliittia, magnesiittia, jaspista, akaatteja, kristallea ja hematiiittirengas.

Iltataivas

Taivas on ollut kaunis tällä viikolla iltaisin. Eilinen auringonlasku oli kaunis, mutta tänään ihailin metron ikkunasta vielä kauniimpaa rusotusta, mutta en ehtinyt sitä kuvaamaan. Tosin ei sillä ollut niin väliä. Kuu nousi idästä puiden takaa ja hohti upeana kauniin keltaisena kiekkona. 

Unohdin kokonaan taiteiden yön ja sen aiheuttaman kansanpaljouden Hesperian puistossa. Miekkatuntini oli peruutettu. Ratkaisin asian harjoittelemalla itekseni ja osallistuin omalta osaltani puistotaiteeseen. Nuoret herrat kysyivät, teenkö hidastettua discotanssia kun miekkasarjojen välipalaksi tein tavallista sarjaa, jonka loppupuolella eräs voimavettä nauttinut Bruce Leen ihailija kertoi Kiinan matkoistaan ja kielen opiskelusta sekä asumisestaan Vancouverissa. Palattuani miekkasarjaan metrin mittainen halusi välttämättä leikkiä miekallani ja oli äkäinen kun en siihen suostunut. Hänen vanhempiaan huvitti kun jatkoin sarjan tekemistä, vaikka metrinen hyöri ympärilläni rummuttaen minua ilmapalloillaan. Kyllä minä hänet huomasin, vaikken sitä hänelle näyttänytkään. Jatkoin vain sarjan harjoittelua, vaikka ylimääräinen varovaisuus metrisen ja muiden liikkuvien kanssa toikin siihen haastetta. Jopa poliisit hymyilivät ohimarssissaan. Tunnin treenin jälkeen lämpimässä illassa sain hyvällä omalla tunnolla pistellä kunnon annoksen sushipalleroita iltapalakseni.

Vaaleanpunainen

Ihastelin vaalenpunervaa kiveä vaikka tavallisesti väri ei kuulu suosikkeihini. Joku väriekspertti kehoitti kuitenkin totuttelemaan vaaleanpunaisiin kiviin. Se kuulemma auttaisi minua kohtaamaan jonkun uuden asian. Korukaverien kesken lupasin tehdä jotain ruusukvartsista, joka on sävynä siedettävin. Koska nugettinauha ei ollut tarpeeksi pitkä sellaisenaan, lisäsin väliin kaunista tummanpunaista granaattia, jonka kauneus ei kuvissa näy, mutta tietynaisissa valaistusolosuhteissa punainen tulee kauniisti näkyviin.

Parvekekellot

Kellokkat aloittivat uuden kukinnan parvekkeellani. Se ilahduttaa minua kovasti, sillä ensimmäisestä kukinnasta näin vain kuihtuneet kukat ja niiden alkeelliset nuput. Ovat todennäköisesti kukkineet melkoisen vikkelästi lyhyelä aikajanalla mikäli parvekkeella on ollut yhtä kuuma kuin tavallisesti hellekesänä. Lomani jälkeen ne ovat saaneet tavallista ravitsevampaa virvoiketta, sillä olen kastellut ne edellisen illan teen jämillä: inkivääriä, minttua, kirsikkaa, kamomillaa ja pohjana vihreää teetä. Ei ihme, että kukkivat niin komiasti. Talvisin kun kukkaset eivät tarvitse vettä, olen käyttänyt teen jämät jalkakylpyyn. 

Lampaat taivaan sinisen

Ihailin tänään pilviä ja niiden erikoisia muotoja. Metroradan pohjoispuolella pilvimuuri oli mielenkiintoisin ja ajattelin niitä kuvata kunhan kävisin kotona nakkaamassa ylimääräiset tavarat eteiseen, mutta toisin kävi. Vielä kotiasemallani pilvet näyttivät olevan melko kaukana. Mutta pilvien paimenilla oli kiire. Ulos päästessäni taivas oli tasaisen harmaa eikä kumpareita näkynyt missään. Lämpömittarin lukemat laskivat liukumäkeä ja puolen tunnin sisällä ulkoinen lämpötila oli laskenut 21 asteesta kuudella yksiköllä. Pudan poika havainnollisti kiirusta pitävän rintaman tuulennopeuksia sääkartallaan, joten en ihmettele, että yhdeksän jälkeen oli pimeää ja kohta pian peltikattoon takoi pisaroiden rumpalit. Nyt jäljellä on vain tasainen kohina.