Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä muisteltiin Vesa Vierikon elämäjä ja näyttelijän työtä. Siitä miten hän oppi Suomen kielen kolmella murteella. Kun äiti on Tampereelta, isä Pohjanmaalta ja hiekkalaatikolla puhutaan Karjalaa.
Näyttelijän työ tuli tutuksi ja alkoi kiinnostaa kun ystävän isä oli alalla. Tie kulki harrastelijateatterista ammattilaiseksi.
Illan aikana nähtiin otteita näytelmästä Mielensäpahoittaja jonka kautta kuultiin mielenkiintoinen laatikkoteoria muistista. Se vastaa paljon omaa mielikuvaani samasta asiasta. Muistiin mahtuu tietty määrä asioita. Kun kankaalle pois osan, mahtuu uutta tilalle. Jos et tarvitse jotain enää koskaan nakkaat sen silppuriin. Jos tarvitset jotain joskus uudelleen, laitat sen laatikkoon talteen ja jätät sen raolleen. Usein tarvitsemasi asiat jätät esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti