Työharjoituksia

Olen viimein toipumassa nuhastani ja korvapolin ehdotuksesta harjoitellut työssäkäyntiä. Hieman on vielä kuulo toiminut vaimennettuna, mutta eiköhän sekin vähitellen korjaannu (tänään kuuntelin jo joululevyä). Esimieheni luvalla olen tehnyt hieman lyhyempää työpäivää etten rasittuisi vallan sillä työpisteessäni toiminta on alati kiireistä ja koko ajan viuhahtelee eri asteen kiireisiä työtehtäviä kaikilla tiimiini kuuluvilla jäsenillä. Olen ottanut kaikki todella rauhallisesti: en juokse enkä kanna mitään raskasta vaikka laatikon sisällön siirtämiseen menisi useampi päivä. Koska kolmen viikon aikana ehtii tapahtua satoja asioita, keskityin joka päivä johonkin osa-alueeseen, joka on jäänyt sähköisellä aikakaudella omalta kohdaltani jumiin. Tiistaina tarkistin kaikki laskut, keskiviikkona avoimet helposti ratkaistavat tilaukset, torstaina sellaiset, joiden selvittelyyn meni enemmän aikaa jne. Perjantaina kävin aamulla työterveyslääkärin lähetteellä labrassa paastoten aamulla. Kolmen viikon aikana muovautunut rytmi meni sekaisin ja iltapäivällä olin väsynyt eikä looginen ajattelu meinannut toimia. Lähdin aikaisin kotiin, jossa menin suoraan nukkumaan niin kuin muinakin työpäivinä. Muina iltoina sentään luin vähän, mutta eilen menin nukkumaan sangen varhain, heräten yöllä toviksi, mutta pian kuitenkin nukuin uudelleen. Tänään olen lepäillyt ja tehnyt kevyitä kotitöitä. Vielä pitäisi kuivuneet vaatteet siirtää kaappiin ja tiskata puhtaita lautasia, mutta ehtiihän nuo huomennakin.

Särö- ja lamppuhelmistä tekemäni lariatharjoitelma lähtee maanantaina koekäyttäjälle. Mietin pitkään, miten saisin valkoisen renkaan punaiseksi kun kotona ei ollut muuta maalia kuin kynsilakkaa. Myöhemmin sitten välähti, että olisin voinut rullata pujottelunaruna käyttämääni punaista sifonkinauhaa renkaan ympärille, mutta en enää viitsinyt purkaa koko korua. Onneksi nuo keltaiset säröhelmet ovat niin vaaleita, ettei valkoinen rengas ole kovinkaan paha tyylirike.