Tämän joulun hauskin lahja. Tämänkin olen nähnyt ennen kuin löysin sen paketistani. Sen kanssa pelleiltiin konjakkimieltymyksestäni Hakaniemen hallissa syksyllä. Täytyihän se testata heti Tapaninpäivän iltana kuten kuvasta näkyy. Samaan aikaan kun nenässä tuoksuaromit kutkuttavat, piippu toimii kuin imupilli. Käsin varoen pestävä, on niin ohutta lasia, ettei kestä kovia kolauksia. Ikävä kyllä paketista puuttui konjakkipullo. Juomingit ovat päättyneet kokeiluun 50 ml Meukowilla (eräänlainen joululahja sekin).
Iloitsin päivällä pölyä jahdatessani auringonpaisteesta. Siksi olinkin melko hölmistynyt roskisreissullani kun ulkona satoi rankasti vettä. Kävin vaihtamassa vettäpitävää vaatetta (en sentään naapurini ehdottamaa sukelluspukua) päälleni ja lähdin uudelleen kävelylle. Päädyin sillan alle harjoittelemaan taijia. Tänään on ollut hyvä päivä, kaikki vahingoittuneet nivelet ovat olleet ihan hiljaa. Siksi tanssahtelin sateessa kotiin, sillä sain tehtyä koko liikearjan (yang ja chen48) alusta loppuun. HAPPY!
Siivosin tänään vähän isommin koska ensi viikolla tulee tenavat kylään. Vietin jouluni muualla enkä ottanut paketteja mukaani, joten aukaisin ne vasta Tapaninpäivänä. Lajittelin kaappiin matkalla olleen vaatekasan ja sen alta löysin kolme joululahjapakettia. Sellainen tunne jäi edellisten avaamisen jälkeen, että paketteja olisi ollut enemmän, mutta niitä ei löytynyt sieltä, minne oletin pakettini jättäneeni, joten ehkä olin kuvitellut kaiken. Iloisesti yllättyneenä olinkin väärässä.
Kotimaiset Kuomakengät lämpimällä villavuorilla. Kyllä varmaan olikin tontulla pään vaivaa kun tuli syksyllä pohdittua, että nämä olisivat varmaan ihan kivat kunhan löytyisi oikea koko (kaikki kaupan tarjolla olleet koot olivat tosi isoja kokoja). Pohjassa oli lukema 40, joten kenkään mahtuu myös villasukka välieristeeksi. Lämmin kiitos joulutontulle (se kadonnut iso paketti).
Heli-keiju toi juuri joulun tämän soittimen. Nyt pääsen liki kymmenen vuoden tauon jälkeen jumppaamaan sormiani ja liikuttamaan murtunutta rannettani. Kyllä onkin vaikeaa kun aivot ja kädet eivät tee yhteistyötä. Alusta on aloitettava eli Thompsonin ja Aaronin pianokouluvihkot on kaivettu kirjahyllyn kätköistä käyttöön. Sormiharjoituksilla olen viikon verran metelöinnyt. Ei sitä musiikiksi voi vielä sanoa. Kirjoitettuna se kuulostaa lähinnä tältä: PIM-POM-PUH ja kun kynnet olivat pidemmät: naps-PIM-naps-POM-naps-PUH. Puh tulee siitä kun pikkurillissä ei ole voimaa ja kieli painuu alas. En halua Mozartiksi Mozartin paikalle, kunhan vain saisin sormeni liikkumaan paremmin ja aikaiseksi korville sopivia ääniä.
En ole tänä jouluna ehtinytkään joulumusiikkia kuuntelemaan. Aloitin sen tänään sillä toisesta kadonneesta paketista löytyi tämä levy. Ilmeisesti levykokoelmani on tutkittu ja samaa sarjaa löydetty muutakin. Muistan kertoneeni jossain jollekin jonkun keskustelun yhteydessä joulunajan lempikappaleistani ja tässä on aika monta sellaista. Vähemmän riitasointuja kuin edellisessä lahjassa.
Näiden lisäksi olen saanut kristallisydämen, hopeisen kukkaranneketjun (kädessä nytkin), kukkia, sukkia, suklaata, jasmiiniteetä, kynttilän lyhyineen, tyynyliinan, astioita, kirjan (Outi Pakkanen: Talvimies) ja raaputettavaa. Tosi kiltti olen ollut kun näin paljon on muistettu.
(Kuvat ja teksti eri järjestyksessä, koska poistin kuvien kaksoiskappaleita arkistosta ja muutaman kohdalla kävi niinkuin pelkäsin. Poistin juuri sen, joka on linkitetty blogiin. Välillä tuntuu, että tämä on niin toivotonta ... kilometrin pituinen huokaisu!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti