Koukussa virkkuuseen 2

Pallosilmukat. Kaunis kukka tuli. Tätä voisi jatkaa kerroksittain joko ympyrän muodossa tai pylväillä nelilön muotoon. Jätin jatkon pois, koska seuraavaksi opetettiin lankasyöppöä (wool killer). Ensimmäinen kukkalehteni on vähän vino, mutta loput onnistuivat mallikkaasti. Tähänkin sain ohjeet jatkoon, mutta ARGH kertoo varmaan yhtä sun toista. Ymmärsin ohjeen ajatuksen, mutta sen toteuttaminen olikin sitten jo toinen juttu.

 Tässä löyhä terälehti pylväineen.

Haarukkapitsi oli tuttua, mutta pitsien yhteen sitominen tuotti ongelmia. Vaikka tekisi kuinka lyhyen mallikappaleen, kannattaa sitoa tupsut apulangalla yhteen, kertoo nimimerkki kierteisten lenkkien metsästäjä. Pitsi ei pysy suorana vaan tahtoo taipua kieroon. 

Päivän lopuksi tutustuin koukkuamiseen. Lappu jäi väähän vaiheeseen, mutta eiköhän siitä ranteen lämmitin tule jahka muutaman illan jaksan silmukoita tehdä. 

Viikonloppuna opetusta havainnoitiin vanhanaikaisella liitutaululla. Tässä pallon alkuvaiheet. 

Olen tämän viikonlopun aikana ylittänyt itseni moninkertaisesti, mutta en tainnut olla ainoa. Kansakoulun virkkaustunneista on kauan aikaa eikä keskikoulun käsityöopettajani saanut minua innostumaan mistään lajista käsityöiden alalta. Askartelusta ja näpräämisestä olen aina tykännyt ja sitä olenkin harrastanut ahkerasti. Hölmistyin kotona kun katselin käsityölehden virkkausohjetta ja YMMÄRSIN, mitä siinä tahdottiin sanoa. Tietysti sen ottaminen käytäntöön saattaa vähän ontua, mutta ensimmäisen kerran ohjeet eivät näytä Suomen kieliseltä Heprealta. Kiitos viikonlopusta opettaja J!

Virkkuukoukussa 1

Työväenopiston syksyn käsityökurssien joukosta löytyi kauan odottamani virkkauskurssi. Sinne ilmottauduin innolla mukaan koska murtunut ranteeni antaa virkata, mutta neulomisen liikeradasta se ei pitänyt. Osasin kyllä ketjusilmukat ja yhdistelin niitä oman tyylisesti, jolloin tuloksena oli omintakeisia ranteenlämmittimiä. Ensimmäisenäiltana kertasin perussilmukat pylväineen ja sain aikaiseksi puuvillalangasta tiskirätiksi sopvan tekeleen.

Tänään aloitin ensin pallolla.  Pallo ei edennyt ja vaihdoin isoäidin neliöön, jonka kanssa meni vähän enemmän aikaa kun osa ohjeista meni pallon kanssa ohi korvien. Useamman kerran purin pyöreähkön neliöni ennen kuin hoksasin jutun juonen ja tekemisen rytmin. 

 

Seuraavaksi tutustuin lastuvirkkaukseen (pukko/varras). Yksinkertaista ja suhteellisen nopeaa. Tällä tekniikalla pääsee liioista lankavarastoista eroon. Mitäs kivaa keksisin?

Tämän ihanan pannulapun olen saanut Forssan suunnalta lahjaksi. Se on niin kaunis, etten ole raaskinut käyttää sitä sen oikeassa tehtävässä vaan olen nauttinut sen kauneudesta muuten. Se sai asianmukaista ihailua muiden kurssilaisten taholta samalla kun he pohtivat miten sen kauneuden voisi toistaa muissa töissä.  

Hempeä narukoru

Vaaleanpunaista ja persikkaa saman sävyisiin puuvillanauhoihin. Osa helmistä omasta varastostani, osa ystäväni tuomia. Näiden lisäksi sain vapaat kädet lukemattomille siemenhelmipurkeille ja muutamille muille helmille. Aivopatteja naputellen olen pohtinut, miten saisin pienistä moninkertaista, runsasta ja kaunista. Ajatukset vilistää. Täytyy testailla omilla helmillä ideoiden toimivuutta.

Valoilmiöitä

 

Tänään aurinko paistoi vaikka lunta pyrytti taivaan täydeltä.  

 

Heti kun pilvi katosi auringon päältä, lumihiutaleet sulivat vesipisaroiksi ikkunaan. 

 

Auringonlaskusta myöhästyin hieman. Ei jäänneet taivaalle kuin oranssit hattarat, jotka valon vähetessä muuttuivat hiljalleen vaaleamman punaiseksi ja kainon purppuraiseksi. 

Umpimähkään

 Tämän rannekorun kivet ja helmet on poimittu satunnaisotannalla laatikosta. siten, että huurteiset kristallihelmet saisivat sopivaa seuraa. Sen verran karsintaa harrastin, että kivet ovat suurinpiirtein saman kokoisia: akaattia ja savukvartsia sekä pienen ikuisuuden sopivaa seuraa odottanut violetin sävyinen säröakaatti. Tässä uusi lempikoruni. Käytän omatekoisia korujani lähes aina vaikka työssäni rannekorut ovat usein tiellä, joten niillä koristelen itseni silloin kun käteni ovat vapaana kantamisesta ja muusta puuhasta. 

K

Lisäyksiä...

Sekä luinen tikku että simpukkasydän näyttivät yksinäisiltä ja aneemisilta ilman lisäyksiä. Tikku on maannut kauan mahdottomien muotojen laarissa kunnes eräänä päivänä annoin aivottomien ajatusten harhailla puhelimessa papattaessani. Simpukkasydämelle löytyi maailmaa tasapainottava yinyang amuletti seuraksi. Kaikelle löytyy pari jahka tarpeeksi kauan jaksaa odottaa vaikka kieltämättä joskus tuntuu, että jotkut helmet ovat ryhtyneet puhelakkoon.

Prillit

Olen nyt viitisen tuntia harjoitellut uusien lasien kanssa kulkemista. Aluksi tuntui tosi oudolta, sillä sekä taittoa että vahvuuksia vähennettiin aika reippaanlaisesti. Nyt olen muuten jo uusiin ikkunoihini tottunut, mutta nenäni huutaa vastalauseen. Atulat painavat hieman eri kohtaan kuin entisissä ja molemmin puolin kokkaa on arat paikat. No ehkä se tästä lutviutuu pikku hiljaa viikonlopun aikana. Muussa tapauksessa täytyy hankkia pehmusteet.