Lähtiessäni eilen kävelemään rautatieasemalle auringonlaskun aikaan sääntarkistusnäkymä oli länteen, jossa ei näkynyt pilveäkään. Puoli kilometriä käveltyäni kaakon suunnalta vyöryvät pilvet saavuttivat minut ja kaatosade alkoi. Hyvinkään asemalle katoksen suojaan tullessani kesäpesusta puhtaat farkkuni olivat edestä litimärät. Takapuoli oli kuiva, kiitos suojaavan repun. Takki, joka suojaa pieniltä sadekuuroilta oli litimärkä. Onneksi iltasää oli yhä lämmin. Riisuin takin roikkumaan aseman oven saranaan ja aloin vääntää hihoja kuiviksi. Junavaunu oli melkein tyhjä, joten levittelin itseni ja tavarani kuivumaan 6 matkustajan osastoon. Järvenpäässä keräsin tavarani pienempään ja päästin muitakin istumaan.
Minkä Hyvinkää kastelee, sen Helsinki kuivaa. Navakka etelänpuoleinen tuuli kuivatti minut ja kantamukseni niin, että kotona laitoin kylppäriin lievästi nahkeita vaatteita ja tavaroita kuivumaan. Iso mukillinen kinkivääriteetä hunajan kanssa lämmitti mukavasti ennen iltapalaa. Hieman ehdin pelätä, että antibiootin aiheuttama äänettömyys palaisi takaisin hirviöflunssan toiselle kaudelle, mutta onneksi niin ei tapahtunut vaan ääni toimi seuraavana päivänä töissä vain pienellä mörkö-efektillä.