sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Uneton aamu

Minulle ei juuri näin käy, että sunnuntai aamuna ennen kukonlaulua olisin hereillä. Nukahdin eilen kesken Batman leffaa ja jatkoin sujuvasti unia omassa sängyssäni. Kai se uni sitten loppui kesken. Kääntelin kellot talviaikaan ja pohdin, mitä söisin aamiaiseksi. Saattaahan se uni tulla takaisin kun saa masuun täytettä.

Lätkät


Lasiläpykät tältä syksyltä ja kiviläpykät viime talvelta.  

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lilahtavan vihertävää




Sain pussillisen eri värisiä helmiä ja vastalahjaksi toivottiin korvakoruja, joissa olisi värejä violetistä vihreän kautta turkoosiin. Tein suunnitelmia varastoistani löytyvistä korviksista. Hopeiset korvakorun koukut loppuivat kesken ja jouduin käyttämään kristallisydämissä koukkuja, joista en oikein itse pidä, mutta ne olivat sillä hetkellä ainoat hopeiset korvakorukoulut jäljellä. Toinen hukkui käyttömatkalla ja sain sen malliksi, jos lölytyisi vielä yksi kristallisydän varastosta. Tarkistuksen jälkeen totesin, että löytyy vielä yksi kappale, sillä toinen hajosi pirstaleiksi kun työnsin piikin reikään. Hmmm...?

torstai 28. lokakuuta 2010

Syksyn lehdet

Savukvartsia lehtinä ja pyörylöinä sekä ruskeita krsitalleja.

lauantai 23. lokakuuta 2010

Pink viini

Yllä linkkiharjoituksia ja alla kesällä esittelemättä jäänyt yo-lahjasetti, johon kuuluivat myös rannekoru ja korvikset.

Aggressiivinen avokado


Eilinen selän ja hartioiden chikung venyttely teki hyvää kipeälle olkapäälleni ja siitä jännittyneelle olkapäälleni. Suihkun ja uutisten jälkeen aloitin iltapalan valmistuksen: paahtoleipää ja avokadotahnaa jasmiiniteen kera. Siihen asti meni hyvin kunnes avokado hyökkäsi sahalaitaisen leipäveitsen kanssa sitä pitelevän käteni kimppuun. Toisin sanoen, jostain syystä veitsi lipesi kuoresta suoraan vasempaan etusormeeni ja teki melkoisen kuopan. Liepeet lepattivat hetken vaaleina kunnes veri täytti viillon. Avokado pomppasi lattialle ja veitsi toiseen suuntaan. Nappasin pakasteesta puutarhurin sekoituksen mukaani ja ryntäsin kylppäriin kylmän vesihanan alle. Sormea huuhdellessani etsin epätoivon vimmalla laastaria sitä löytämättä. Löysin rasiallisen rakkolaastareita ja tuppasin keinoiholla haavan reunat vastakkain ennen kuin täräytin jäisen vihannespussin päälle. Hetkeksi istuin sohvalle pohtimaan tilannetta ja juomaan kupillisen teetä. Kävin netissä vilkaisemassa viiltohaavojen ensiapuohjetta ja samalla päässä pyöri ensiapukurssin opettajan ohje: "Jos ole epävarma, älä mumise, mene päivystykseen. Kyllä ne kertoo, millaista hoitoa tarvitaan. Kudosvauriot on hyvä hoitaa 6-7 tuntia vahingosta." Niinpä minä sitten kiemurtelin yötamineista jonkinlaisiin helposti puettaviin lämpimiin vaatteisiin, nappasin repun selkääni, tassupyyhkeen ja pintelin taskuuni. Hississä kiedoin tassupyyhkeen ihon päälle ja sidoin pintelillä pakastejuurespussin käteen kiinni. Metrolla Kamppiin ja kävely Marian sairaalan päivystykseen (Malmi on remontissa minun onnekseni). 

Vastaanottaja ei pitänyt pahana, mutta vuoronvaihtoon tullut lääkäri ilmoitti sormea vilkaistessaan, että tikataan. Viiden minuutin odotuksen jälkeen sairaanhoitaja tuli hakemaan, ei nimellä kutsuen vaan nimeä kysyen. Toimenpidehuoneessa pyydettiin siirtymään makuuasentoon ja pöytä nostettiin sopivalle korkeudelle. Lääkäri marssi paikalle kun sairaanhoitaja putsasi haavaa. "Vai avokado? Se on hyvä sellaisenaan ja muiden ainesten kanssa". Käski taivuttelemaan sormea ilman painoa ja painon kanssa. "Ei ole mitään rikkoutunut, siisti haava. Mitä teet työksesi? Tietopalvelusihteeri? Tarvitsetko sairauslomaa? Oletko ihan varma, ettet tarvitse lomaa?" En voi olla huomenna pois töistä vaikka olisinkin lomalla. Puudutuspiikki sattui enemmän kuin haavan leikkaaminen veitsellä. Yritin ajatella taiji harjoituksia odotellessani tikkausta. Puudutuksesta huolimatta sekään ei ollut ihan kivutonta. Sähköisku kipitti hemoratoja myöden koko kropan lävitse ja tunsin kuinka narusta tehtiin solmu. Seuraavassa hetkessä lekuri hyvästeli ja kipitti seuraavan potilaan luokse. Sain hoito-ohjeet sekä suullisesti että kirjallisesti. Lappu piti sisällään kuta kuinkin samat asiat kuin polvioperaatiossa saamani pari vuotta sitten. Maanantaina pitää tilata loppuviikolle tikin poistoon aika työterveyteen. Kävi sitten hyvä tuuri. Kaupungilla oli hiljaista eikä päivystyksessä ollut ruuhkaa ja ajelin metrolla kotia kohti jo yhdentoista aikaan. 

Kotona keitin lisää teetä. Etsin lattialle kierineen avokadon ja tuuppasin sen takaisin jääkaappiin, teurastin kokolailla sulaneen vihannespussin, maustoin ja kuumensin mikrossa. Odottelin puudutuksen haihtumista pari tuntia ennen nukkumaan menoa ja olin kiitollinen, että ehdin käydä suihkussa ennen kokkaamista. Ei tarvinnut aamulla miettiä miten saan ruotoni puhtaaksi. Kotityöt ja muut järjestelyasiat sekä töissä että kotona siirtyvät taas viikolla eteenpäin. Täysikuu aiheuttaa kaaosta vähän joka paikkaan. 

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kaulapäärlyt

Hoksasin keskiviikkona kun mietin, mitä laitan kurssille päälleni. Jotain lämmintä, mutta ei liian kuumaa. Jostain syystä kurssitilat ovat kaikki samanlaisia etenkin jos on kyseessä iso ikkunainen huonetila, joka on rakennettu erinäisiä vuosikymmeniä sitten. Petroolin värinen puuvilla pusero pitkillä hihoilla oli tarpeen sillä huone oli aika viileä. Ainoa ongelma oli ettei sille löytynyt sopivaa korua vaan värit upposivat pohjaan. Äkkiähän sellaisen sitten kokosi kun löytyi kokonaisuus, joka ei riidellyt puseron kanssa, mutta erottui sen väristä.

 Leijonaemon syntymäpäiväkoru.

Rapunaiselle (punainen aventuriini) tehty kaulakoru läksiäisiin. Kuulin, että hänen oma työyksikkönsä oli samoilla linjoilla, joten kannoin korteni kekoon. Helmistä jäi vielä sen verran ylitse, että sain koottua kumilankaan rannekorun.  

Kimaltavat jääkuutiot (helminauhan omistaja toi) saivat seurakseen siniset särölasitynnyrit. Ylijäämästä tein korvakorut. Tynnyreitä riitti toukokuussa toiseenkin kaulakäätyyn.

Maisemamaalaus

 




Kuten Kamujen sarjakuvassakin, luontoäiti apulaisineen on tehnyt kovasti töitä koristellakseen maiseman ennen talven tuloa. Vielä kuitenkin siellä täällä on niin suojaisaa, että köynnökset tuottavat uusia hennon vihreitä latvuksia ja yrittävät kukkia pakkasukon huurrekuorrutuksen keskellä. Osa puista on ihan alastomia ja osa pitelee tiukasti kiinni viherhiukkasistaan. Eilen aamulla varpaita nipisteli ikävän talvisesti villasukista huolimatta puistossa harjoitellessemme. Kai se vissiin on niin, että villahousut ja talvikengät on kaivettava lauantaiaamuiksi esiin vaikka työmatkoilla pärjääkin vielä ohuemmilla hynttyillä.

Murusia ja muita menninkäisiä

Lauantaina satuin olemaan paikalla kun vanhempi mies päiväkävelyllään putsasi leivänmurut pussien pohjilta linnuille. Linnut tuntuivat tuntevan miehen tavat, koska heti kun hän ilmestyi polunmutkasta rantaan, alkoivat siivekkäät ryntäillä lentäen, taapertaen ja uiden kohti kaislikon reunaa odottamaan leivänmurujen levitystä. Nuori hanhi oli vähän epävarma kumpaa kannattaa kytätä, minua vai sitä toista heppua. Jalat vei muualle, mutta katse arvioi vielä minua. Leivänmuruja ei ollut paljon eli ei siis mitään ranskanleivän paloja vaan oikeasti ihan muruja.

Sokerimurun, pikku ilveksen tapasin torstaina. Hämärässä piti ottaa salamavalo käyttöön ja silmissä on salamointia. Häiritsin nokosia enkä tuonut mitään syötävääkään. Siksi kai minulle kieltäkin näytetään. 


Vielä en ole Itse ilkeilijää käynyt katsomassa, mutta saiskos näitä keltaisia työntekijöitä vuokrata kotiapulaisiksi? En olisi edes vihainen, jos muutama lautanen menisi silloin tällöin rikki...

Neulegraffitia

 Maanantaina Kallion kimalluksessa taivaltaessani törmäsin värikkääseen porraskaiteeseen.

Aurinko laskee länteen

Kolme värikästä auringonlaskua viime viikolta ja kaikki napattu klasin lävitse. Maanantaina bussin ikkunasta upea vaalean punertavan kellertävä pilvilautta. 

 Torstaina metronikkunasta kurkisteli suoraan silmiin upea keltainen polla, joka kirjoi pilvet jännän keltaisiksi.

Eilen illalla koti-ikkunasta sälekaihtimien raosta napattu auringonlasku. Aamu olikin sangen pimeä ja pilvinen. Nyt siellä näyttää aurinko porottavan, mutta männyt tanssivat sambaa tuulen tuivertaessa, joten vielä en ole saanut aikaiseksi lähteä ulos happihyppelylle. Olen tapellut tietsikkani kanssa. Tein koko päivän töitä, että sain haalittua asetukset sellaisiksi, että google antoi minun kirjautua blogiin, webbialbumiin ja sähköpostiin. Voi voi tätä bittielämää!

tiistai 12. lokakuuta 2010

Nätti humma

Sain työtoveriltani näin kauniin heppakortin. Kortin takana mainostettiin näyttelyä: Salla Tykkä 20.10.-7.11.2010 Galleria Sculptor (Eteläranta 12, 00130 Helsinki), ti-pe 11-17, la 12-16, su 12-16. Kutsussa maininta lyhytelokuvan esityksestä.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Ruska

 Töölönlahden rannalla oli eilen aamulla pilvistä. lähes tyyntä, mutta mitä upein ruska. 

 Eduskuntatalon eteen on laitettu syksyisen upeat kukkaistutukset. Puoliksi nupullaan olevan kukan keskusta on hennon violetti. Avonaiset kukat olivat kaikki haalistuneet valkoisiksi. 

Sinebrychoffin villiviinin kirjoma seinä.  

Vahinko ettei aurinko paistanut. Se olisi antanut lisäbonuksen väreille. 

Kaksi kirjallista mielleyhtymää ruskasta:
Hilja Valtosen Ruskapäiviä 
Tuija Lehtisen Kulkurilinnut 

Rinsessavärit sotkussa

 Keskiviikon koneneulonnan tunnilla valittujen värien yhdistelmät. Kuva on otettu päättelyn jälkeen, joten tuo pieni tummemman pinkin kerä on se, jota tällä viikolla käytettiin. Ensi viikolla jotain muuta. 

Kaksi ensimmäistä silmukointikertaa meni jännästi sotkuun ja aloin epäillä jo ettei tästä mitään taaskaan tule. Kumpi vihaa minua enemmän? Antipatiani vaaleanpunaiseen lankaan vai neulojakaverin kanssa vaihtamani kone? Omassani on toiminto, joka ei takkuile kuten vaihtovälineessäni ja jota en itse tällä hetkellä tarvitse.

No sujuihan se lopulta sitten. Mitä tästä tuleekaan, on arvoitus minullekin vaikka alkuperäinen ajatus on ollut mallillaan jossakin julkaisussa ja mitatkin on pyydetty. Yritystä riittää, jos ei tule sitä, mitä suunnittelin, tulkoon vaikka tyynyn päällinen .. ; )

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ajatustöitä

Kummitytölleni ja hänen siskolleen tein toivevärien peursteella tupsukorut kaulaan. Ensireaktio lahjaan oli VAU!
Näpertelin eräänä sateisena iltana television ääressä viimeisistä rinkuloista rannekorun, mutta sille täytyy etsiä oikean kokoinen käsi (pituus 18,8 cm). Renkaita oli yksi liian vähän enkä älynnyt laittaa lisää välihelmiä, jotta olisin saanut siitä normaali pituisen. Täytyykin käydä katsomassa, jos löytyisi vähän jatkoketjua tai sitten tehdä sellainen. Hmmm!

Pohdin yöaikaan asioita ja tarvitsin käsilleni virikettä. Tämmöiset tulivat ajatushautomossa. Ihanat vaalean lilat lasihelmet ovat Idänhelmestä. Ne ovat keveät kuin hattarat ja väri näkyy parhaiten valkoista vasten. 

Idänhelmen mallin mukaan tehty kissariipus oman mielivärinin mukaan. Näitä olen siis värkännyt ajatusten kipittäessä muissa maailmoissa. Viime viikko oli ajallisesti toisinto edellisestä. Torstaina en käynyt elokuvissa vaan chi kungissa venyttelemässä.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Oppimise ilo

Tällä viikolla on yhden sun toisen ihmisen kanssa juteltu harrastusten opetustavoista ja erilaisista tavoitteista. Moni harrastus menee pilalle liian kunnianhimoisen opettajan tavoitteita toteuttaessa. Tavallisen taatelin tallaajan toiveena on tehdä jotain hauskaa, minkä kautta uuden oppiminenkin onnistuu sutjakkaasti. Opettajan vaihtuessa tai opetusmetodi muuttuessa alkaa vapaa-aika muuttuua puurtamiseksi ja pakkopullaksi. Ennen kaikkein kiinnostavin kurssi onkin  vähiten tuottava kun oppilaat karkaavaat jonnekin hauskempaan harastukseen. Ei kukaan jaksa hektisen työpäivän jälkeen rutistaa samaa tahtia vielä vapaa-ajallakin ellei sitä ole itselleen valinnut. Minäkin olen sen todennut omissa ympyröissäni moneen kertaan. Viimeksi viime syksynä heitin kaikki vapaa-ajan stressikohdat romukoppaan. Siinä vaiheessa kun illan menoa ei innolla odota ja jokainen askel kohti sitä saa mielen jarruttamaan paniikissa, pitää tehdä muutoksia. Miksi sitä pitää ehdoin tahdoin ajaa itsensä loppuun, jos niistä on tullut vain yletön taakka. Osan olen ottanut koeluontoisesti takaisin, mutta väljemmillä säännöillä. Minun ei ole pakko oppia mitään, mutta jos jotain on kiva tehdä ihan muuten vaan, niin sillä sitten mennään. Jos joku vetää siitä nenän solmuun, niin ihan kaikessa rauhassa vain. Näillä periaatteilla opin miekkasarjankin, joten miksei se päde myös kaikkeen muuhunkin. Kuva tämänpäivän Metro lehdestä: Baby blues, sattui jotenkin niin kohdalleen =)

maanantai 4. lokakuuta 2010

Sumua

 Lauantaina sumu peitti Töölönlahden

 kuin riekalainen rätti tai valtava lakana.

Linnut pitävät herkeämättä silmällä polulla emäntänsä kanssa kulkevaa koiraa. Aurinko paistoi ja lämmitti heti kun sai pyyhittyä sumun silmiltään. Siihen asti oli aika vilpoista.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kesäkorento

Elokuun alussa annoin työpaikkani leijonalle lahjaksi tälle kiviriipukselle lepäämään jäänneen korennon.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Häh?

En ole levännyt laakereillani viime viikolla vaan just päinvastoin aina menossa. Kun joka ilta tulee kotiin kymmenen maissa, en enää edes viitsi yrittää päästä tänne asti. Nytkin kuvan lataukseen meni melkein tunti. Ehkä se on tämä aika kun kaikki modeemin omistajat ovat yhtä aikaa verkossa sekä kotimaassa että maailman toisella puolella. Melkoinen tulva ja ruuhka ykkösiä ja nollia. Humiseeko kaapelit omaa energistä sinfoniaa?

Maanantaina töitä ja kirjastoreissu.
Tiistaina muistelin yhtä taijisarjaa, jonka olen unohtanut muita sarjoja muistellessani.
Keskiviikkona tein solmuja ja sotkuja neulekoneella.
Torstaina totesin, että "vaihtamalla paranee" ja söin hyvin.
Perjantaina miekkailin ja eksyin energiavirtauksiin.
Tänään tulin puiston kautta Hyvinkäälle katsomaan muuttolintuja. Valokuvauksellisen kaunis ja sumuinen aamu, mutta kylmä. Kotona villahousuja penkomaan...