Aggressiivinen avokado

Eilinen selän ja hartioiden chikung venyttely teki hyvää kipeälle olkapäälleni ja siitä jännittyneelle olkapäälleni. Suihkun ja uutisten jälkeen aloitin iltapalan valmistuksen: paahtoleipää ja avokadotahnaa jasmiiniteen kera. Siihen asti meni hyvin kunnes avokado hyökkäsi sahalaitaisen leipäveitsen kanssa sitä pitelevän käteni kimppuun. Toisin sanoen, jostain syystä veitsi lipesi kuoresta suoraan vasempaan etusormeeni ja teki melkoisen kuopan. Liepeet lepattivat hetken vaaleina kunnes veri täytti viillon. Avokado pomppasi lattialle ja veitsi toiseen suuntaan. Nappasin pakasteesta puutarhurin sekoituksen mukaani ja ryntäsin kylppäriin kylmän vesihanan alle. Sormea huuhdellessani etsin epätoivon vimmalla laastaria sitä löytämättä. Löysin rasiallisen rakkolaastareita ja tuppasin keinoiholla haavan reunat vastakkain ennen kuin täräytin jäisen vihannespussin päälle. Hetkeksi istuin sohvalle pohtimaan tilannetta ja juomaan kupillisen teetä. Kävin netissä vilkaisemassa viiltohaavojen ensiapuohjetta ja samalla päässä pyöri ensiapukurssin opettajan ohje: "Jos ole epävarma, älä mumise, mene päivystykseen. Kyllä ne kertoo, millaista hoitoa tarvitaan. Kudosvauriot on hyvä hoitaa 6-7 tuntia vahingosta." Niinpä minä sitten kiemurtelin yötamineista jonkinlaisiin helposti puettaviin lämpimiin vaatteisiin, nappasin repun selkääni, tassupyyhkeen ja pintelin taskuuni. Hississä kiedoin tassupyyhkeen ihon päälle ja sidoin pintelillä pakastejuurespussin käteen kiinni. Metrolla Kamppiin ja kävely Marian sairaalan päivystykseen (Malmi on remontissa minun onnekseni). 

Vastaanottaja ei pitänyt pahana, mutta vuoronvaihtoon tullut lääkäri ilmoitti sormea vilkaistessaan, että tikataan. Viiden minuutin odotuksen jälkeen sairaanhoitaja tuli hakemaan, ei nimellä kutsuen vaan nimeä kysyen. Toimenpidehuoneessa pyydettiin siirtymään makuuasentoon ja pöytä nostettiin sopivalle korkeudelle. Lääkäri marssi paikalle kun sairaanhoitaja putsasi haavaa. "Vai avokado? Se on hyvä sellaisenaan ja muiden ainesten kanssa". Käski taivuttelemaan sormea ilman painoa ja painon kanssa. "Ei ole mitään rikkoutunut, siisti haava. Mitä teet työksesi? Tietopalvelusihteeri? Tarvitsetko sairauslomaa? Oletko ihan varma, ettet tarvitse lomaa?" En voi olla huomenna pois töistä vaikka olisinkin lomalla. Puudutuspiikki sattui enemmän kuin haavan leikkaaminen veitsellä. Yritin ajatella taiji harjoituksia odotellessani tikkausta. Puudutuksesta huolimatta sekään ei ollut ihan kivutonta. Sähköisku kipitti hemoratoja myöden koko kropan lävitse ja tunsin kuinka narusta tehtiin solmu. Seuraavassa hetkessä lekuri hyvästeli ja kipitti seuraavan potilaan luokse. Sain hoito-ohjeet sekä suullisesti että kirjallisesti. Lappu piti sisällään kuta kuinkin samat asiat kuin polvioperaatiossa saamani pari vuotta sitten. Maanantaina pitää tilata loppuviikolle tikin poistoon aika työterveyteen. Kävi sitten hyvä tuuri. Kaupungilla oli hiljaista eikä päivystyksessä ollut ruuhkaa ja ajelin metrolla kotia kohti jo yhdentoista aikaan. 

Kotona keitin lisää teetä. Etsin lattialle kierineen avokadon ja tuuppasin sen takaisin jääkaappiin, teurastin kokolailla sulaneen vihannespussin, maustoin ja kuumensin mikrossa. Odottelin puudutuksen haihtumista pari tuntia ennen nukkumaan menoa ja olin kiitollinen, että ehdin käydä suihkussa ennen kokkaamista. Ei tarvinnut aamulla miettiä miten saan ruotoni puhtaaksi. Kotityöt ja muut järjestelyasiat sekä töissä että kotona siirtyvät taas viikolla eteenpäin. Täysikuu aiheuttaa kaaosta vähän joka paikkaan.