Ehdottomasti Wapun ajan korvakorut kun tekee mieli hullutella pitkän ja pimeän talven jälkeen.
Vasemman puoleisen tapaisia on näkynyt viime aikoina muuallakin blogeissa. Ne ovat olleet luonnon kiveä tai korallia, nämä ovat lasia. Kun vain muistaisin, missä olen kommentoinnut niitä.
Tässä jokaiselle oma juhlanaamio. Ulkona näyttää paljon paremmalta kuin aikaisemmin luvattiin. Toivottavasti jatkuu samanlaisena viikonlopun yli. Iloista Wappua!
Tein molemmille turkoosidiggarille joululahjaan sopivat kaulakorut syntymäpäivälajjoiksi. Tässä sen näkee, miten muutamalla erilaisella helmivalinnalla ja sommittelemalla saa tulokseksi kaksi kokonaan eri näköistä korua.
Viime viikonlopulta on tämä kuva. Tilanne on suurin piirtein sama vieläkin vaikka tänään on lempeän lämmin sade tihkuttanut sulattamassa katolta pudotettua kasaa. Kuukausi sitten tässä oli molemmin puolin vallit, jotka ylittivät näkökykyni vallin toiselle puolelle. Pääsiäisen jälkeen kasa oli vajonnut kaulaani asti. Siitä viikko ja lumikasa oli lantion korkeudella. Aurinko, lämmin vesisade ja tuuli ovat sitten merkillisiä värkkejä kun hujauttavat valtavat kasat vähäisiin mittoihin kuukauden aikana. Lunta tuntui olevan aivan loputtomasti ympäristössä. Ne, jotka arvailivat sitä riittävän juhannukseen asti, saanevat pitkän nenän. Sama kuja helmikuussa, jolloin penkat ylittivät latvukseni.
Yhdelle härkäpäiselle synttärisanterille ojennettu tänään. Rannekoru jäi tekemättä, koska silikoninauha ei mennyt pienen pienestä reijästä läpi. Rannekorusta tuli korvakilluttimet.
Riipuksia ja avaimenperiä tutulla kukkasella, mutta uudella värillä. Kaikki menneet...
Ovi rantasaunaan keskellä pääkaupunkia ja kesäisiä ajopelejä jalkakäytävällä. 
Viime perjantaina auringon paisteessa tuhannet vesipisarat kimmelsivät kuin timantit ja oikeassa kulmassa välähteli pieniä sateenkaaria. Olipas kaunista katsottavaa.
Kevään ensimmäiset lehtiaihiot kurkistelevat pieninä ja punaisina.
Tänä iltana pilvet taivaalla lainehtivat kuin aallot.
Mikähän siinä on, että silloin kun saisi oikein luvan kanssa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, uni loppuu kesken? Tänä aamuna silmät rävähtivät auki heti seitsemän jälkeen eikä millään sulkeutuneet enää uudelleen. Kroppani oli sitä mieltä, että viisi tuntia täysipainoista unta riittää mainiosti. Ei siinä muu auttanut kuin kömpiä sängystä, sukeltaa lämpöisiin vaatteisiin ja painella pihalle harjoittelemaan. Ensimmäinen sarja meni hyvin, mutta sen jälkeen ranteen lisäksi polvessakin alkoi tikka nakuttaa samaan tyyliin kuin eilenkin illalla. Reilun tunnin jälkeen takaisin sisään suihkuun ja kaurapuurolle, josta tuli kyllä velliä kun vettä lipsahti vähän liikaa. Sitten suuntasin kohti Eliaskoulua, jossa oli tänään Helsingin Taiji & Qigong -päivä, jonka ohjelma koostui neljän seuran esityksistä, qi gongin yhteisharjoituksista sekä Helena Hallenbergin qi gong -luennosta. Viihdyttävimmät osuudet koostuivat viuhkasta, miekoista ja sapelista. Vain hidas Tung tyylin liikesarja olisi sellainen, jota voisin joskus harjoitella. Bäng tulee siitä kun ryhmä pamauttaa jalkansa lattiaan taijisarjaa tehdessään. 
Elävä ilmapuntarini, murtunut ranne, kapinoi voimakkaasti monipuolista keliä vastaan. Myös polveni oli vastenmielisen yksimielinen ranteen kanssa, joten kevensin illan ohjelmaa jättäen yang tyylin taijin väliin. Koikkelehdin puutikarini kanssa miekkailijoiden keskellä. Edistystä sekin etten kertaakaan katsonut silmät kierossa muiden miekan kärkiä, vaikken vieläkään muista sarjasta muuta kuin aloitus- ja lopetusliikkeet. Sama meno jatkui chen taijin tunnilla, vaikka muina päivinä olisin nauttinut napa rutisten tunnin sisällöstä. 
Oli iltasella puhetta pienien asioiden kuvaamisesta ja niiden kokojen havainnoimisesta. Mitä pienempi kohde sitä vaikeammin kuvattava. Mittanauha on oiva apuväline ja tietysti sopiva kolikkokin. Valo on huippu tärkeää eikä kameran kärsä saa sitä varjostaa.
Spinneristä on tullut niin monta kysymystä, että kuvasin sen laatikon, jonka yhdellä sivulla on käyttöohjeetkin. Huomaan, että esittelyasento on erilainen kuin se, jonka itse olen käyttööni yrityksen ja erehdyksen kautta ottanut.
Vapaan aivovirtauksen tuotoksia. Kaulakoru on luovutettu uudelle omistajalle qi gong tunnin alussa ja palkaksi saatu riuska halaus. Kaikki helmet Nanasta. 
Tämä koiruus istui Porvoossa torin laidalla ja odotteli omaa ihmistänsä tuijottaen silmä kovana kuono tutisten siihen suuntaan, jonne hän oli mennyt. Ohikulkijat ja kameran käyttäjät eivät kiinnostaneet eikä heihin mitään huomiota kiinnitetty. Saman rotuisia helmisydämiä löytyi helmilaarista.
Kuorsaanko kovastikin? Olenko kenties niin hirveä matkakaveri, että kämppikseni heitti minut pihalla hyvissä ajoin ennen kuin ehdimme matkalle edes lähteä. Ihmettelen vaan. 
Olen jo pitkään himoinnut helmispinneriä koska siemenhelmien pujottaminen vaijeriin ja lankaan on niin pitkäpiimäistä puuhaa ettei sitä jaksa kovin kauan. Silmät venyy kieroon eikä silmälaseista ole apua ollenkaan. Selkään kasvaa kyttyrä vaikka kuinka yrittää venytellä ja ajatella asentoaan oikein. Viime viikolla repäisin ja kävin Villihelmen verkkokaupassa ostoksilla. Viikonloppuna harjoittelin vaijerin pätkiin sopivilla väriskaaloilla. Useamman kerran oli vaijerin asento hakusessa, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sopiva kulma alkoi löytyä yhä useammin. Aina onnistuneen kulman jälkeen nauhaan lisättiin neliö ja taas haettiin oikeaa syöttökulmaa. Työtoverit olivat tyytyväisiä harjoitusten tuloksiin. Jes, pikkuhelmien varastot vajenevat kohta silmissä =)
Ystävänpäiväkoruja taijista tutuille. Yhdistävänä tekijänä kiinalainen posliinihelmi (Nanasta). 
Kello soi aamuherätyksen, mutta ikkunasta näkyi pelkkää harmaata, jonka seassa korttelipihan männyt tanssivat zumbaa. Ei ollenkaan sellainen keli, että olisi viitsinyt vääntäytyä puistoon heiluttelemaan keppiä tai kierrättämään chitä napani ympärillä. Menin takaisin nukkumaan. Nyt nautin aamupalaa blogisurffailun kera. Katsotaan ulkoilua vähän myöhemmin. Pala sinistä taivasta näkyy jo, mutta männyt tanssii edelleen. No kotitöitä riittää kun pääsiäissiivouskärpänen jäi vähän kesken ; )
Eilen yangin tunnin jälkeen tuli puolen tunnin tauko, jonka ajattelin viettää rennosti antaen aivojen ja kropan huilata hieman toisten harrastaessa tönimistä. Kuinka ollakaan aikani ympäristöäni tarkkailtuani vaivuin uneen, josta heräsin kun joku vetäisi repun pääni alta. Yangilla on aina ollutkin kroppaani unettava vaikutus etenkin matalapaineen alla, mutta yleensä pysyn hereillä iltaisin. Mutta hyvin jaksoi seuraavat tunnit pyöriä itsensä ympärillä lepotauon jälkeen. Matalapainetta sekin tiesi, että kroppani nivelet älähtivät vastalauseen aamulla herätyskellon soidessa. 
Keväisen kaunis aamu, vaikka hyytävän kolea. Aamulla oli lähes tyyntä, mutta muutaman tunnin kuluessa tuuli navakoitui ja tuntui ärhäkän talviselta sinne minne sen kourat ulottuivat. Eipä ihme, että harjoittelijat vääntäytyivät auringon paisteeseen, minne varjot eivät osuneet. Alkupalaksi taiji sarjoja ja loput kaksi tuntia kelasin kolmen eri opastajan johdolla miekkasarjan alkua napakan puolipitkän kepin kanssa. Jos tähän asti olen muistanut välähdyksen omaisesti palan sieltä toisen täältä, nyt olen kokonaan ihan sekaisin. Kotiin tullessa olin ihan sippi ja nokosilta herättyäni käteni huusivat vastalauseen. Oikeaa rannetta repi ja vasemman käden lihakset säksättivät. Lämmin suihku, hieronta kiinalaisella vinojen luiden nesteellä, minkä jälkeen pidin paikat lämpimänä villapaidan ja isojen vanutettujen lapasten kera. Siinä sitten istuttiin töllön ääressä jasmiiniteetä hörppien. Ja loppuihan se jomotus viimein kun ikkunalaseihin alkoi napsahdella jäistä vettä. Mitähän mielenkiintoista huominen tuo tullessaan. Näin joutsenen lentelevän Töölönlahdella ja joissakin puskissa oli aika isot lehden alut. Toivottavasti kukkaset ja pensaat eivät närkästy parin seuraavan yön pakkasista.
Nämä ovat siis hänen valintojaan täydentämään värivalikoimaa vaatekaapin sisällön mukaan.
Aluksi tein hänelle paljon vihreää ja hopeista. Ne kun olivat ensimmäisessä kyselyssä mieluismmat värit. Ja kuten alta näkyy, tuntuu niitä valikoituvan nytkin mukaan.
Sitten jossain vaiheessa pullahti punainen värisuosikiksi. Sen lisäksi viime vuotinen muotiväri lämmin violetti on tullut voimakkaasti esiin. Sitä on toivottu ja hankittu..JPG)
Ystäväni mielestä olin tänään kuin sudenkorento, täynnä levotonta paikallaan pysymätöntä energiaa qi gong tunnin jälkeen. Kaikessa oli vissiin vähän hypähtelevä rytmi. Pimpeli pom! Joku toinen saattaisi sanoa, että olet ärsyttävän hyvän tuulinen. Töissä ehkä todettaisiin, että se on ollut samanlainen koko viikon. Hyvän loman merkki kun ei töihin tullessaan muista salasanojaan tai miten ohjelmat toimivat. Pimpeli pom!
Annoin korentokorvikset lahjaksi autonkuljettajalleni, joka menestyi työhaastattelussaan niin hyvin, että pääsee kokeilemaan uutta työtä toukokuusta alkaen. Pimpeli pom! Kyllä se ohi menee kun jaksatte odottaa. Tiedättehän, että kun on hyvä mieli, ei ole paha mieli! Mahtoikohan olla Nalle Puh filosofiaa tuokin?
Kävin maaliskuussa Nanassa hakemassa punaisia sähikäisiä eli isoja fasettihiottuja helmiä yhteen syntymäpäiväprojektiin. Niiden vieressä oli ruskeita helmiä isompina ja pienempinä. Joskus vain käy niin, että katsellessaan helmiä niistä tekee ajatuksissaan valmiin korun käyttäen lisämausteina kotoa löytyviä helmiä (kirkkaat sähikäiset eri koossa). Niinhän siinä kävi, että suunnittelin alustan kanssa valmiin korun kaupassa ja pujottelin ne kotona vaijeriin. Mikähän tuossa savuisessa ruskeassa oikein viehättää kun siitä ei pysty pitämään hyppysiään irti missään muodossa.
Kaunis puinen Bayong helmi Figulus -helmikaupasta, joka löytyy Hakaniemen hallista. Paljon erilaisia puuhelmiä ja ystävällinen palvelu. Riipukseen on lisätty keväistä kimallusta metalliperhosella ja Swarovskin 4 mm kristallihelmillä.
Tein korvakorut Stockmannin nappiputkilosta löytyneistä ihanaisista napeista, joilla ympärillään auringon kehrät. 
Korvakorut punertavan kellertäviä lasirondelleja.
Kaulakoru kivihelmistä: kellertävän ja oranssin väristä "jadea", punertavia karneolia ja akaattia. Molemmat tehty vapaalla aivovirtauksella liikoja miettimättä ja pohtimatta.
Teknisten vikojen vuoksi rata toi vähän hitaammin perille kuin tavallisesti, mutta eipä lomailijalla ole kiire päästä perille etenkään kun en ollut kertonut saapumisaikaani etukäteen.
Kaksi naakkaa paistatteli päivää oksallaan kevätauringossa. 
Puutalo keskellä kaupunkia kauniin aidan kera.
Keltainen kulkupeli ilahdutti kaupunkikuvaa, joka vielä oli hieman harmaahko sinisen kevät taivaan alla. 
Viimeinen koukku, kymmenen senttiä sinistä puuvillanarua ja pari helmeä. Viritys on kulkenut mukanani jo useamman kuukauden ja kuvakin ehti jo kertaalleen hukkua ...
Kaksi eri pituista vaijeria, joihin pujotin pieniä kissansilmiä, fasettihiottuja ja särölasihelmiä. Kumpaankin renkaaseen vähän lasikukkia ja toiseen lukko. Joitakin helmiä vielä jäi, mutta lisään ne viimeisten helmien värisekoituksiini. Teen taas jossain vaiheessa sinisävyisen "pyttipannun".
Mitä edellisestä jäi tähteeksi ja muutaman sävyn lisäyksellä sain vielä rannekorun aikaiseksi. 
Viime viikolla tehty pullon lämmitin ja tänään urakoitu leukalappu eli puseron taka- ja etukappale. Kappeleet on kuvattu Kreetalaisen villahuovan päällä. Toin sen tuliaiseksi ja sängynpeitteeksi itselleni parikymmentä vuotta sitten. T-paidat on ajat sitten koi syönnyt, mutta huopa on toiminut monet talvet sängynpäällisenä ja apupeittona. 
Tänään oli viimeinen tunti tältä kaudelta. Muutaman kerran langat olivat solmussa ja kertaalleen teelmä tippui neuloilta. Sillä aikaa kun kiltti opettaja tuuppasi tekeleen takaisin koneeseen (nopeammin kuin minä vai kaipasiko kenties tekemistä), keitin kahvia ja kerin muutaman vyyhdin kerälle. Samaan saumaan pidin kahvitaukoni. Oma kauteni jatkuu vielä jonkin aikaa Qi gong tunneilla, joten ihan vaille ohjelmaa keskiviikkoni eivät jää. Ehkä jossakin mutkassa saan ommeltua kappaleet yhteen vaikka voisin vihjeiden perusteella tehdä sen vasta syksyllä jonkun kaula-aukon kappaleen kanssa. Pitääkö siihen vielä semmoinenkin laittaa. Ei mitään kuristuspantoja tai saan sätkyn. 
Joskus on rentouttavaa ja vapauttavaa tehdä koruja ihan huvikseen ilman mitään ajatusta ja kohdetta. Yllä oleva violetin ja purppuran vivahteisiin värjätyt kvartsit on sellainen. Alla se pinkki avionyrjähdys, johon laitoin sitten vielä helmiäiskukan mukaan. En löytänyt niitä helmiä, joita lauantaina katselin, vaan otin pussillisen korvikkeita käyttöön. Siitä tuli ihan siedettävä. 