Lumipyryn jälkeen tiesin metsäpolun näyttävän satumaisen kauniilta, joten ajelun Malmin sairaalan pysäkille asti. Kallioluolaan asti tie oli aurattu ja hiekoitettu. Sen jälkeen tie kapeni poluksi, jota oli helppo kulkea. Työpaikkani kohdalla jouduin kahlaamaan oman polkuni, sillä sitä ei kukaan ollut valmiiksi tehnyt. Kiire ei ollut, joten sain rauhassa ihastella maisemaa.
Illalla asemalle kävellessä ihailin lumen koristelemaan oksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti