Lunta alkoi leijailla yhdeksän jälkeen aamupäivällä lumikuuroryppäinä pitkin päivää auringon paistaessa joka toisella tauolla. Parhaiten lumen kertymisen näki parkkipaikalle pysäköityjen autojen katoilta. Välillä pyrytti oikein kunnolla hiutaleiden sinkoillessa sinne tänne ja toisen kerran hiutaleet leijailivat tasaisen rauhallisesti maata kohti, joka vaihtoi väriä aamupäivän aikana. Lumesta heijastuva auringonvalo häikäisi silmiä ja valaisi illan pimeydessä kulkua. Kotipolku oli jäässä ja astelin alamäen ruhotupsujen päältä. Onneksi kaivelin talvikengät jalkaan aamusella, sillä kotiin päin mennessä olisi ollut liukasta, kertoi seuraavana päivänä tennareilla töissä ollut työkamu.
Virallisti Helsingissä ei ole satanut ensilunta kun mittausaikaan aamulla kahdeksalta lunta ei ollut maassa. Hassu juttu, mutta maailma on kummallinen. Linkki Iltalehden artikkeliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti