Jos lomalle lähtö onnistui ensi kertaa 15 vuoteen liukuman alkuminuuteilla, niin ensimmäinen työpäivä meni pitkäksi. Kun 8lta tuijotti mustaan ruutuun ja pohdiskeli, miten ruudun sai auki, niin illalla erehdyin varttia vaille viisi avaamaan vielä yhden sähköpostin, jonka käsittelyyn menikin sitten tunti. Olipas kimurantti juttu ja selvittely jatkuu huomenna.
Huomasin jo keväällä, että työt kasautuu, jos olen lomalla. Sama tilanne näytti olevan nytkin. Tosin viime viikolla oli töissä vain kaksi viidestä tiimiin kuuluvasta työntekijästä. Ei ihme, että kaikki ylimääräinen jää tekemättä kun kaksistaan ovat urakoinneet päivittäiset pakolliset työt. En minäkään ehtinyt tänään tehdä yhtään ylimääräistä kun purin viime viikon sähköpostikaaosta (omaan sähköpostiin en ehtinyt edes vilkaista).
Murphyn laki näytti toimivan tänään.
- Aina kun ehdin pitää minuutin tauon, jonka aikana kävin vessassa ja täytin mukini joko kahvilla tai teellä, alkoi puhelin soida. Kyll maar musta ny tulee nätti, kun oon niin paljon kylmää kahvia hörppinyt.
- Tietysti Rastilassa satoi kaatamalla vettä ja hieman kastuin loikkiessani kotiin. Söin banaanin, oikaisin itseni filtin alle toviksi (14 minuuttia) lepuuttamaan aivoja ja sen aistimia.
- Sanoin jo puoli neljältä, että aivoni ovat valuneet lattialle kun en osannut vastata yksinkertaiseen kysymykseen, johon entisessä elämässäni olisin vastannut nanosekunnissa.
(Juliste metroasemalta sopi niin hyvin päivän teemaan. Tunsin itseni eksyneeksi zombiksi koko päivän. Stadin ammattiopisto: Vähennä tuskaa. Hae nyt uusi suunta elämälle).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti