Sisäinen karhuni väittää, että valosta huolimatta talvi on tullut ja silloin nukutaan. Ainakin eilen illalla nukahdin nenä kirjan väliin ennen kymmentä ja aamulla kellon soidessa olin sitä mieltä, että viisarit kulkee valoa nopeammin. Töissä kuljin automaatiotoiminnolla siihen asti kunnes työkamu äkkäsi, että olin tehnyt aineiston, jota piti opettaa ryhmän muille jäsenille. Kääks!
Iltapäivällä olin kuuntelemassa luentoa kun palohälytin rääkäisi tyhjentäen auditorion ulos. Onneksi otin fleecetakin niskaani, sillä ulkotakkini jäi työpisteelle. Vaikka en ole vastuussa kerroksen tai työpisteiden tyhjentämisestä, monen vuoden kerrosvalvojakokemus kummittelee yhä aivopoimuissa. Huomaamatta tulee havainnoitua ympäristöä ja ihmisiä. Tsekkasin vaistomaisesti, että kerroksen hitaasti tai vaikeasti liikkuvat olivat päässeet ulos.
Työpisteelläni otin ison mukin kahvia lämpimikseni. Päivän lista tuli vasta neljän jälkeen ja sen kasaamiseen meni reilu tunti. Normaalisti se tulostuu kymmenen jälkeen aamulla, mutta tänään oli mennyt bitti poikittain ja tulostettava materiaali eksyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti