Taitaa olla tietotekniikka niin pakastunut, ettei toimi etäyhteydessä kahden paikan välillä. Pyrkivät yhden koneen käyttöön. Nyt niitä on kaksi. Tänään tuntui siltä, että kolmaskin olisi ollut tarpeen. Tietotekniikka on saranaa monimutkaisempaa tekniikkaa eikä yhteys puhelinlinjoihin onnistunut aamupäivällä ollenkaan. Tämän viikon päivystäjä urakoi yksin kun oma linjani ei auennut ennen iltapäivää. Se vasta kivaa onkin kun asiakas on puhelimessa ja yhteys tietokantoihin pamahtaa poikki kesken kaiken tai kun puhelin toimii, mutta mikään muu ei. Onneksi paperi ja kynä on yhä käytössä, vaikka puhuvatkin paperittomasta toimistosta.
Hattua nostan paikalliselle nörtille, hän on putkahtanut esiin kuin kaniini hatusta aina pyydettäessä ja hyrränä pyörinyt kuuden koneen ympärillä. Kun toisesta päästä ratkeaa, toisesta alkaa uudelleen ja siinä ohessa vastata kolmelle yritykselle, miksi puhelimeen ei löydy vastaajia tai työt jää tekemättä. Viisi esimiestä käy vuoron perään hihkumassa, että mikä mättää kun linjoilla on jonoa.
Tänään juuri juteltiin, että ongelmat muistuttivat alkupäivien sekasortoa. Kolmannen osapuolen yhtenäistäminen ja muutokset pudottavat pohjan pois edellisten viikkojen tehostamisyrityksille, joka parantaisi työtilannettamme. Ai niin, me unohdettiin, että tekin tarvitsette tämän. Grrrrr, viimeisen puolen vuoden aikana ollaan kerran kuussa kerrottu, mitä ohjelmia on tarvetta käyttää ja mitä varten. Mihin ne listat katoaa? Ai niin, ne möi niiden arkistonhoitaja kaiken muun ohessa. Sen, joka piti huolta, että kaikki löytyy kun kaivataan.
Yhteyshenkilöä kaikkiin osapuoliin on pyydetty, jotta voitaisiin keskittyä olennaiseen sen sijaan, että jokainen soittaa tai postittaa ongelmista erikseen ja tiedottaa koko projektiryhmälle asian edistymisestä. Oisko pitänyt miettiä ensin, miten hommat pelittää ennen kuin sysätään oma osaaminen ostopalveluksi? Aikaa olisi ollut kokonainen vuosi, mutta asiat sovittiin nopealla tempolla kuukauden sisällä.
Paikallinen IT-ryhmäkin on saman kohtalon edessä ja ratkaisu tulee kevään aikana. Hirvittää kun kaikki hoidetaan etäyhteydellä ja ruutukaappauksilla.
P.S. Puolet Kalevalapäivästä meni verkkojen metsästelyyn ja normaalitöihin meni yli viisi tuntia. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin verkon kaatuminen puolen tunnin välein. Ainakin tauot on teknisesti määriteltyjä kun verkot, langat ja langattomat, menee sotkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti