Vallisaari

Työpaikan kevätretki (tyhy) tehtiin vuosi sitten avattuun Vallisaareen. Tietysti sellaisena keskiviikkona, jolloin oli tavallista pidempi ja hankalampi lista työn alla eikä paikalla ollut ketään, joka olisi voinut auttaa. Varttia vaille ennen paatin lähtöä, pinkaisin metrolle ja kipitin HYO:n pysäkiltä kauppatorille arvuutellen, mikä kipoista oli tarkoitettu meille. Kajuutan ikkunasta näkyi muutama tuttu poninhäntä, joten loikkasin vauhdilla veneeseen ennen kuin kysyin vastaanottajilta, olenko oikeassa paikassa. Kello oli hitusen vaille 12, mutta matkaan päästiin vasta vartin yli. Muitakin myöhästyjiä löytyi. Ei asiakaspuheluita voi laittaa poikki kellon viisareiden mukaan

Lounas nautittiin paatilla. Ķaikki poikkeusinfot oli unohdettu, sillä aluksen henkilökunta soitti joka neljännen ihmisen kohdalla välitysfirmaan kyselläkseen, oliko ruokaan lisätty sitä sun tätä. Jäin ilman jälkiruokaa ja hylkäsin kermaperunat. Söin salaattia ja lihaa yrittäen kopistella soijakastiketta minimiin.

Saarella porukka jaettiin kahtia ja oppaat kertoivat saaren historiasta kävelytellen meitä kohokohdasta toiseen. Saimme myös turvallisuuspuheen eli suljetulle alueelle meneminen on edelleen vaarallista eikä poluilta poikkeaminen muuallakaan ole suositeltavaa, sillä saarella on poikkeuksellisen paljon punkkeja. Saaren opastauluissa kerrotaan samat tiedot punkkeja lukuun ottamatta. Lampi kuului kiellettyyn alueeseen. 

Sää oli koko päivän tasaisen harmaa ja suhteellisen tyyni. Omin silmin ei nähnyt, missä taivas päättyi ja meri alkoi, mutta kamera näytti, että maa oli pannukakku ja jos seilaa tarpeeksi pitkälle, voi tipahtaa reunan yli tyhjyyteen.

Luontoon.fi - Vallisaari