Korukursseilla käytetty vaijeri osoittautui petolliseksi. Lupauduin koekäyttäjäksi ja sain omaan käyttööni pätkän koevaijeria. Kokosin ja säilytin valmista korua varovaisesti. Tein avainkaulakorun, johon en kuitenkaan uskaltanut ripustaa mitään tarpeellista, jonka hukkuminen olisi aiheuttanut päänahan kiristymistä.
Etsin ylijäämävarastosta ruskeita särölasihelmiä ja vihreitä tähtiä. Kannoin sitä koko lomani ajan kaulassani, mutta vilpoisen sään vuoksi, se ei joutunut tavalliseen kulutusta vastaavaan liikkeeseen, koska joutui olemaan takin ja puseron välissä. Ensimmäisenä työpäivänä lomani jälkeen ripustin avainrenkaaseen kynän, joka heilui kaulassa yhden päivän. Testaus päättyi työpäivän aikana, sillä vaijeri kului poikki ja hajosi juuri silloin kun ei olisi pitänyt. Jouduin siivoamaan palleroita pois keskeltä kulkureittiä ennen kuin lähdin testaamaan kirjakaupan uutta verkkokauppaa.
Vein vaijerin näytille seuraavana päivänä. Jos joku muu olisi tuonut sellaisessa kunnossa olevan vaijerikorun korjattavaksi, olisin todennäköisesti väittänyt, että vaijeria olisi rutattu solmuun kassin tai taskun pohjalle ja siksi hajonnut. Toisaalta testi helpotti kurssinpitäjän tilannetta. Vaijerissa on jotain vikaa. Ei sen pitäisi ihan noin herkästi hajota. Minullakin on yhä käytössä samanlaisesta vaijerista tehty koru, jonka olen tehnyt useita vuosia sitten ja se on kestänyt samanlaista käyttöä moitteetta.
Vaijerista jäi vielä reilu pätkä tähteeksi. Kokosin sen tähän rannekoruun, johon laitoin vaaleansinisiä kaksireikäisiä kolikoita siemenhelmmien kera. Koska vaijerin kestävyys oli epäselvää, en halunnut hukata lukkoa minnekään vaan korvasin sen isolla helmellä ja silikonivenykkeellä, jonka sidoin kirurginsolmuilla vaijerin kaarisuojiin (hevosenkenkiin) kiinni. Koru on mukava kädessä ja toistaiseksi vielä ehjänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti