Aurinko ei paistanut toisenkaan päivän aamuna. En siis pomppannut sängystä ylös kuin leivät paahtimesta vaan käänsin taas kylkeäni. Seuraavan kerran avatessani nahkaläpät olikin jo vähän valoistampaa vaan ei aurinkoisempaa. Jutteluun meni sekin aika, mutta ennen puolta päivää alkoi valonsäteitä vilkkua pilvien lomasta. Ei sellaista kutsua voi vastustaa. Syksyn lämmin sää satunnaisine kylmine öineen teki tästä syksystä keltaisen. Maaruskan herkkähipiäisemmät lajikkeet saattoivat olla muissakin väreissä, mutta pääasiassa törmäsin keltaisen variaatioihin. Aurinkoinen väri sekin ja jokaisella puulajikkeella oli oma keltaisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti