Jouluvalaistus

Kaupungin kauppakeskusten ja tavaratalojen joulukoristelu valmistui juuri sopivasti joulukadun avajaisiin eikä juuri paljoakaan ennen. Kävelin marraskuussa useammankin kerran keskustan tavaratalojen kautta Kampista Kaisaniemeen enkä nähnyt koristeita ja valoja ennen kuin kuun lopussa. Toki Kampissakin pimeitä koristeita oli pidemmän aikaa, mutta vaikeahan sitä on yhdessä päivässä koko taloon ripustella joulukoristeita. 

 

 

Tämä heijastus toimii omakuvanakin ;)

 

 

 

 

Suosikkejani ovat Stockmannin joulukuvaelmat ja sisä- ja ulkovalot, Forumin pallot, Itäkeskukset tähdet ja joulukuusi sekä CityCentterin tähdet. Kotona ei ole ollut kuusta sisällä varmaan 20 vuoteen enkä ole enää pitkiin aikoihin koristellut kotonakaan paikkoja. Punaiseen lyhtyyn olen laittanut sydämelliset jouluvalot tuikkimaan ja ulkona toiseen lyhtyyn ulkovalot. Helmienkeli kaulaan ja olen joulutunnelmissa. Muut koristukset katselen valokuvina. 

Auringonkukka

 

Toukokuussa nakkasin ruukkuun miniauringonkukan siemeniä. Odottelin tovin jos toisenkin, mutta vilpoiset kelit eivät herättäneet siemeniä. Vähän ennen juhannusta muutama pieni vihreä piippana kurkisteli mullasta. Jätin keinokastelupulloja kukkapurkkiin lomani ajaksi. Loman viimeiset viikot olivat aika kuumia, joten en uskonut kastelupullojeni sisällön riittävän niin pitkäksi aikaa, mutta yllätys oli suuri, sillä kolme tanakkaa janoista vartta lehdet lurpallaan odotti ruukussa kun palasin kotiin. Ahkeralla yökastelulla sain kasvatettua kaikki kukat isoiksi. Vuorotellen ne kukkivat ja kestivät pienet pakkasen purematkin viime viikkoihin asti.

Ensilumi

 

 

Ensilumi satoi Helsinkiin, mutta suli saman päivän aikana pois. Illalla ei ollut enää mitään tähteenä paitsi märkää ja mustaa asfalttia.

Pakkasyö

 

Auton ikkunat kuurassa pakkasyön jälkeen.

Ruskaloman marjapäivä

 

Viimeisenä päivänä törmäsin hakkuuaukean reunalla kallioiseen kumpareeseen, jonka reunat olivat täynnä tummanpunaisia marjoja. Osa oli niin ylikypsiä, että hyvä kun pysyivät koossa poimittaessa. Jätin vaaleanpuaniset kasvamaan ja ihailin kauniita puolukan kukkia. Tunti vilahti nopsasti, mutta keräsin melkein litran marjoja. Matkalla majapaikalle poimin vielä muutaman sienen mukaani.

 

Järvenrannalla oli istutettu tyrniyhteisö. Yksi puista oli täynnä kultaisia marjoja. Sain c-vitamiinipitoista akupunktiota, mutta keräsin sitekästi kaikki marjat mukana olleeseen pussiin. Näistä marjoista osan söin sormistani kun rikkoutuivat poimiessani, vaikka yritin varovasti saada marjat pois piikkien keskeltä.

 

 

Kotiin lähtiessäni, mukanani olikin ylimääräinen kassillinen metsän antimia sekä rutkasti valokuvia.

 

 

Ruskaloman sienipäivä

 

Ruskaloma suosi aamu-unista valokuvaajaa. Kolmaskin päivä alkoi harmaana ja pilvisenä. Ehtii sitä tarpoa lähiympäristössä monta tuntia,  vaikkei aloitakaan aamuseitsemältä. Kolmas päivä jatkui pilvisenä, tuulisena ja harmaana, mutta ei satanut. Se oli kivaa kun satuin törmäämään kanttarelleihin, suppilovahveroihin, lampaankääpiin ja suomuorakkaisiin. Kangasmakkaroita (kangasrousku, kuva alla) en kerännyt, vaikka ne tunnistinkin lukemattomien muiden tunnistamattomien sienien lisäksi. Kärpässieniäkin olisi ollut ;) Olinkin jo edellisenä päivänä varustautunut pusseilla kävelyreissuilleni, jos sattuisi jotain löytymään. Suppiksia oli yllättävän vähän. Yhdellä alueella näyttivät paleltuneen edellisen kylmän aikana. Toisaalta pieniä alkuja näytti olevan melkoisen paljon. 

 

Ruskaloman aurinkopäivä

 

 

Aurinko ei paistanut toisenkaan päivän aamuna. En siis pomppannut sängystä ylös kuin leivät paahtimesta vaan käänsin taas kylkeäni. Seuraavan kerran avatessani nahkaläpät olikin jo vähän valoistampaa vaan ei aurinkoisempaa. Jutteluun meni sekin aika, mutta ennen puolta päivää alkoi valonsäteitä vilkkua pilvien lomasta. Ei sellaista kutsua voi vastustaa. Syksyn lämmin sää satunnaisine kylmine öineen teki tästä syksystä keltaisen. Maaruskan herkkähipiäisemmät lajikkeet saattoivat olla muissakin väreissä, mutta pääasiassa törmäsin keltaisen variaatioihin. Aurinkoinen väri sekin ja jokaisella puulajikkeella oli oma keltaisensa. 

Ruskaloman sadepäivä

 

 

 

Ruskalomani alkoi sateella. Käänsin kylkeäni enkä noussut ylös sisäisen kelloni mukaan vaan jatkoin untani vähän vielä kun siihen oli mahdollisuus. Miksi mennä ulos pimeään ja sateeseen kun ei ollut pakko. Päivä menikin sitten  pisaroita kuvatessa. Niitä tuli vastaan enemmän kuin värikkäitä lehtiä. Muutama sadekuuro iltapäivällä hätyytteli, mutta toinen oli sen verran hennompi etten tarvinnut kuusta kummempaa suojaa. Toinen sen verran rivakampi, että harjoittelin taijia saunan katoksen alla.

 



Värinvahto alkaa

 

Kotipihan vaahtera ja pihlaja ovat aloittaneet värien vaihdon. Muutama kylmä yö on saanut matalammalla nököttävät pensasaidat melkein pudottamaan lehtensä. Ne olivatkin jo syyskuun ensimmäisten kylmien öiden jälkeen jo kirjavia. Talvi tulee pienin askelin.

 

Leikkihopeaa

 

 

Sattuipa kerran niin, että hopean harmaat helmet tippuivat suoraan vaaleanpunaisten helmien päälle. Lopputulos on sitten tässä. Kuuhelmipintaiset helmet ovat myös kierrätystavaraa, sillä vaihdoin ne eräisiin omasta mielestäni mahdottomiin helmiin (ei näistä ikinä mitään tule). Valo teki hieman tepposia, sillä haalean oranssit hellmet näyttivät toisessa valossa haalean vaaleanpunaisilta, mutta eipä värisilmäni siitä riitaa nostanut. Yksioikkoinenhan se olis ollutkin ilman kolmatta väriä.

Vaihtohelmet

 

Punaisen kaulakorun korjauksesta jäi joitakin vaihtokappaleita. Muistelin, että varastossani pitäisi olla muitakin punaisia jämiä, jotka suurin piirtein olivat samaa kokoa. Helmiäishelmiä oli useampaa värisävyä, mutta pienellä sommittelulla sain tehtyä kaksi punaista korua,