Kevät tarkoittaa sitä, että kurkin taivaisiin ja ruohíkkomättäille. Seuraan kasvien ja luonnon pukeutumista kesäasuun. Koska tupsahtaa silmuja puihin ja pensaisiin, milloin vuokot alkoittavan kukintansa, ensimmäiset leskenlehdet ja voikukat (joista en tänään ehtinyt ottaa kuvia).
Puiden kukintojen kehitystä silmuista värikkäiksi kukkapeitoiksi oksistoon. Vaahtera on suosikkini, mutta hedelmäpuut seuraavat tiiviisti kannoilla.
Ja joskus muistan kastella ja katsella parvekkeen kukkaruukkuja. Viime vuonna joku kello valtasi ruukun, tänä vuonna on taas akileijan kukkien vuoro. Jos vain muistaisi laittaa lisää siemeniä tänä vuonna, jotta ensi kesänäkin olisi kukkia.
Parvekkeeni joulukuusi on kärsinyt kahtena viimeisenä talvena kovia. Viime kesäkin oli sille kuiva. Tasan ei käy aurinkoiset säät. Lomallani satoi, mutta kuuseni oli sen ajan janoisena hörppinyt kaiken saatavilla olevan veden auringon paistaessa kuumasti. Pääpuutarhurini kehoitti tekemään siitä bonsain eli saksimaan ruskeat läikät pois, kastella lannoittella ja toivoa parasta. Se on ruskea latvasta ja toiselta sivulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti